hyväksi vai ei...nukkuva possu....

Elämä on täynnä yllättäviä tilanteita ja joskus ei vaan tiedä, onko ne hyväksi vai ei.Uusi tilanteeni on nimittäin se, että olen mennyt töihin. Viikon olen puurtanut ja vasen (leikattu) olkapää oli eilen niin kipeä, että joiduin ottamaan särkylääkkeen.

Työ on ihan okei, mutta ihmiset ovat tuolla aika värikkäitä. Ja mitenköhän osuu usein työhönperehdyttäjäksi sellainen, jolla ei ole hermoja ja taitoja kyseiseen tehtävään kuten esim. tuolla. Tällä hetkellä tuntuu, että työ vie enemmän energiaa kuin antaa.

No, onneksi on nyt viikonloppu ja voin touhuta omiani. Huomenna olen menossa tyttäreni synttäreille ja toivottavasti jossakin vaiheessa lakkaan ajattelemasta työasioita.

Järven rantaa....pöllähtänyt olo...

Nyt on taas muutoksen tuulia ilmassa. En vielä kerro, mitä, kun en vielä usko todeksi. Katsotaan sitten huomenna, miltä tuntuu ja mitä ajattelen. Nyt olen ihan pöllähtänyt. Taitaa olla pysyvä tila meikäläisellä.

Syksy näköjään saapuu ja viileämmät ilmat. No, johan tuota lämpöaaltoa kestikin. Ja syksykin voi olla kaunista aikaa, varsinkin jos ruska näyttäytyy.

Kuva on otettu järven rannalta. Mahtavaa hiljaisuutta ja puiden kuiskintaa.

Nukkuva possu... mitä paljastaa...isän tapaaminen..

On se jännä juttu, että vaikka kuinka kauan olen tätä blogia pitänyt, niin silti välillä iskee esiintymiskuume ja ei oikein tiedä, kuinka paljon on hyvä/järkevä/ itsestään ja elämästään paljastaa. Kirjoitanhan jo nimimerkillä, mutta silti välillä on sellainen pelko, että jos mä paljastan itsestäni liikaa tai vääriä asioita.

Nyt kuitenkin paljastan edes jotakin. Isäni on taas tulossa käymään Saksasta melkein viikoksi. Hän on yli 80-vuotias ja ison leikkauksen takia lähimuisti pätkii. Mennään vastaan lentokentälle ja katsotaan, mitä sitten tehdään.

Uusi tilanne tämä on meille kaikille, kun isäni on ollut tosi itsenäinen ja tykkää itse tehdä asioita. Hän ei yleensä pidä siitä, että hänen tapoihinsa puututaan. Nyt sitten vaimo lähettää terveisiä, että pitäisi katsoa, mitä hän juo ja syö ( ei siis alkoholia eikä rasvaista ruokaa).

Kyllä mä aina vähän jännitän näitä tapaamisia. Joten saas nyt nähdä, miten tällä kertaa menee ja miten sitä osaa tähän uuteen rooliin heittäytyä. En kyllä aio puuttua hänen syömisiinsä tai juomisiinsa, ellei ihan holttimaksi menisi, tosin isäni juo pullon olutta ruuan kanssa ja se ei ole musta paljon. Kait sitä pitää elämästä nauttia, varsinkin kun tuon sairauden jälkeen elossa on vuoden päästä 2 prosenttia.

Pesimispuuhien tulos...

Näköjään lintujen pesimispuuhat tuottivat tulosta, kun tuo pieni untuvikko touhuaa emonsa kanssa. On se vaan niin söpön ja pienen näköinen.


Alkoi pientä poikasta väsyttää uintiretki äidin kanssa.

Taas on kaikenlaisia prosesseja menossa enkä ole ollut tässä koneella. Aivot käyvät ylikierrosta, kun pitää miettiä näitä vaihtoehtoja.

Kotiin on kiva tulla reissusta, mutta kodista on myös kiva lähteä jonnekin. Ja elämässä ja luonnossa riittää ihmettelemistä.

Keltainen Päivänsilmä...tempperamentin saloja...

Aloitin eilen Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan: Tempperamentti, stressi ja elämänhallinta, jonka luin loppuun tänä aamuna. Olipa tosi mielenkiintoinen kirja ja valoitti tätäkin asiaa uudella tavalla.

Poimittua:

• tempperamentti on toimintatyyli tai tapa reagoida
• tapa reagoida omiin sisäisiin tiloihin on myös tempperamenttia
• kaikesta kasvatuksesta huolimatta ihminen säilyy yksilönä läpi elämän
• tempperamentti selittää sen, miksi emme muutu toistemme klooneiksi, vaikka kasvaisimme yhdessä ja kävisimme läpi täsmälleen samat kokemukset
• aikuisen ihmisen tempperamentti tulee parhaiten ilmi poikkeus- tai ääriolosuhteissa

Tempperamenttia ei ihminen itse tietoisesti synnytä, vaan se nousee itsestään.

- taipumus herää itsestään, mutta käytöksen ihminen määrää itse

Sitten tuossa kirjassa on mielenkiintoinen osuus sosiaalisuudesta. Sosiaalisuus on siis seurallisuutta eikä sosiaalisia taitoja.
Sosiaalisuus ei siis viittaa ihmisen sosiaalisiin taitoihin ja kykyyn tulla toimeen muiden kanssa vaan haluun olla ihmisten kanssa.
Sosiaalisuus on synnynnäinen tempperamenttipiirre, kun taas sosiaaliset taidot ovat opittuja.
Voi myös olla sellainen ihminen, joka haluaa jatkuvasti ihmisten seuraan, vaikka on vailla sosiaalisia taitoja.
Tärkeätä muistaa, että vaikka ihminen ei olisi kovinkaan seurallinen, hän voi hallita sosiaaliset vuorovaikutustilanteet erinomaisesti.

Tempperamentti vaikuttaa siihen, mistä ihminen innostuu, mikä on hänestä hauskaa, ja mitä hän mieluiten välttää. Tempperamentti vaikuttaa siihen, mikä kenenkin mielestä on hyvä elämä ja selittää, miksi olen tällainen kuin olen, ja miksi en ole muuttunut toisenlaiseksi kaikista yrityksistäni huolimatta.

Nyt ymmärrän joitakin piirteitäni tempperamenttipiirteiksi kuten epäjärjestelmällisyys kotona, mutta töissä pystyn tosi järjestelmälliseen ja pikkutarkkaan työhön. Ja olen temperamentiltani keskisosiaalinen eli viihdyn ihmisten seurassa, vaikka välillä tarvitsen yksinoloa.

sykleissä ja hevosen selkään...

Eilinen oli aika raskas päivä. Nyt on taas sellainen olo, että vaikka on pudottu hevosen selästä, niin uudestaan vaan selkään ja menoksi. Hevosen selästä olen joskus pudonnutkin ja takaisin kivunnut. Siitä ei jäänyt traumaa. Mutta.

Nämä mun viime työpaikat ovatkin olleet niin outoja, että kait mua vähän arveluttaa. Toivon, että löytyy muunlaisiakin työpaikkoja. Toisaalta jos olen nyt ollut parissa huonossa, niin eiköhän ole seuraavaksi vuorossa joku mukavakin paikka. Eikö elämä mene sykleissä? Välillä raskaita asioita ja välillä sitten helponpaa.

Gimpin uudesta ja englanninkielisestä versiosta löysin uusia nippeleitä.

oudot kuviot...

Tulipa tuossa mieleen, minkälaisissa työhaastatteluissa sitä onkaan ollut. Omituisin oli varmaan se

• jossa haastattelija oli tosi rennosti ja melkeinpä huolimattomasti pukeutunut. Vaikka itsellä oli farkut, niin vaikutin silti liian hienolta, mitä ei yleensä tapahdu.
• haastattelija puhuu ja puhuu ja ei kysy multa mitään. Huomaan itsessäni, että en oikein tiedä, mitä puhuisin ja kysyttävää ei jää, kun talon tavat ja ihmiset esitellään työpistettä myöten (tuohon paikkaan en siis päässyt). Ja puhutaan siihen malliin, kun jo kuuluisin taloon ja mietitään puhelimen saamista sun muuta.
  
• Kehutaan meikäläistä ja annetaan positiivista palautetta. Ei se ihme ole, että en aina luota tuohon positiiviseen palautteeseen, kun se ei käytännössä merkitse mitään.

puhelinmyyntiä ja kadehtimisen problematiikkaa...

Taidan olla puhelinmyyjien lempiasiakas. He jaksavat soittaa ja kertoa toinen toistaan hienoimmista tarjouksista, vaikka en ole tilannut mitään uutta lehteä kolmeen vuoteen. En halua uutta lehteä enkä halua lisää maksettavaa. Huokaus.



Välillä aina mietin kateuden problematiikkaa. Onko luonnollista olla kateellinen? Vai onko kateellinen ihminen huono tai muuten itsekeskeinen ihminen?

Myönnän olevani välillä kateellinen. Olen kateellinen ihmisille, jotka elävät hyvässä parisuhteessa. Olen kateellinen ihmisille, jotka uskaltavat tehdä asioita ja ovat rohkeita ja periksiantamattomia.

Mutta koetan hallita kateuttani. Ja haluan onnistua omassa elämässäni, mutta en halua toisilta mitään pois. Joku on sanonut, että on turha kadehtia muita onnellisen näköisiä ihmisä, sillä ei tiedä, mitä he ovat elämässään kokeneet.

sämpylöitä ja ajattelemattomuus...

Pitää kohta lähteä tyttären luo, kun lupasin viedä heinää ja siemeniä marsuille. Tuleepahan tehtyä lenkki samalla.



Laitoin eilen sämpylätaikinan jääkaappiin ja paistoin noi sämpylät näin aamusella. Ne ovat ihan eri makuisia, kun ovat saaneet pitkään kohota. Pitääpä tehdä noin usemammin.

Mä huomaan, että yritän olla ajattelematta tilannettani. Ei vaan auta tuo ajattelemattomuus. Todellisuus iskee päälle. Samoin mua jännittää, löydänkö mä mitään töitä vai miten tässä oikein käy. Kun hakee ja mistään ei mitään kuulu, niin tulee aika epätoivoinen olo, mutta eipä tässä ilman yritystä mitään tapahdu ja yritän pitää itseni mahdollisuuksien katsojana eikä realistina. Ihmeitähän tapahtuu ja ehkä mullekin.

Tähänkö ollaan menossa?...

Onkohan tämä nykytrendi? Kun joutuu sairaalassa pitkäänkin odottelemaan lääkärin tuloa, niin saa/joutuu itsensä hoitamaan kuten ruotsalaisessa sairaalassa oli käynyt. Tosin siellä sairaala ilmoitti tapauksen poliisille. Onkohan se laitonta, tuo itsensä paikkaaminen, jos joutuu tuntikausia lääkärille pääsyä jonottamaan, hm?


Välillä kieltämättä on tuntunut siltä, että saa lääkärille kertoa, mikä vaivaa ja samalla, miten haluaa hoidettavan. Tekee tavallaan lääkärin työn.

Itse olen saanut tätä olkapäättä kuntouttaa, kun sairaalan lääkäri totesi, etten tarvitse fysioterapiaa. Tiedä sitten, kuinka oikein olen tehnyt, kun mitenkään ei kontroloida. Ehkä tuo kirurgi leikata osaa, mutta ei ainakaan tutkia eikä neuvoa eteenpäin, joten puolet ainakin lääkärin työstä jää tekemättä.

Dokumentin viemää...Brazilia.. karnevaalit...

Katsoin eilen dokumentin Braziliasta. Dokumentti oli mielenkiintoinen ja tuli halu lähteä katsomaan muita maita.

Siinä näytettiin karnevaaleja, Capoeira tanssillista taistelulajia ja erästä naishelikopterilentäjää, joka toimi taksina. Oli kuulema kannattavanpaa yritykselle palkata helikopteri viemään paikasta toiseen kuin antaa asiantuntijan seistä puoli päivää autoruuhkissa. Kaupungissa kun oli 18 miljoonaa ihmistä, huh.

Tuo tanssillinen Capoeira vaikutti sulavalta ja tuli siitä mieleen parhaat hiphop -tanssijat.

Sao Palolossa kerrottiin tuosta naisesta, joka halusi edetä helikopterilentäjänä. Hän pärjäsi hyvin sokkokokeissa, joka mahdollistaa lentämisen pimeässä tai vaikeissa olosuhteissa.

Oli myös eräs karjapaimen, joka haaveili härkäratsastajan urasta.Hän pääsikin näyttämään taitonsa ja oli se hurjan näköistä touhua. Hänellä oli myös hyvä elämänmotto: jostainhan se pitää aloittaa.