Tulipa tuossa mieleen, minkälaisissa työhaastatteluissa sitä onkaan ollut. Omituisin oli varmaan se
- jossa haastattelija oli tosi rennosti ja melkeinpä huolimattomasti pukeutunut. Vaikka itsellä oli farkut, niin vaikutin silti liian hienolta, mitä ei yleensä tapahdu.
- haastattelija puhuu ja puhuu ja ei kysy multa mitään. Huomaan itsessäni, että en oikein tiedä, mitä puhuisin ja kysyttävää ei jää, kun talon tavat ja ihmiset esitellään työpistettä myöten (tuohon paikkaan en siis päässyt). Ja puhutaan siihen malliin, kun jo kuuluisin taloon ja mietitään puhelimen saamista sun muuta.
- Kehutaan meikäläistä ja annetaan positiivista palautetta. Ei se ihme ole, että en aina luota tuohon positiiviseen palautteeseen, kun se ei käytännössä merkitse mitään.
Rahasta nauttisi enemmän, jos sen kuluttamiseen menisi yhtä pitkä aika kuin sen hankkimiseen. E.W. Howe
Kirjoittaminen on tapa puhua joutumatta keskeytetyksi.
Jules Renhard
Sivustakatsojat näkevät usein enemmän kuin pelurit.
Francis Bacon
Kirjoittaminen on tapa puhua joutumatta keskeytetyksi.
Jules Renhard
Sivustakatsojat näkevät usein enemmän kuin pelurit.
Francis Bacon
maanantaina, elokuuta 9
oudot kuviot...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eivät taida haastattelijat oikein hallita hommiaan, ei kannata harmitella vaikka et niihin ole päässyt, tuollainen kertoo myös yrityksestä aika paljon.
VastaaPoistatia, ei näköjään. Tietty tuo haastatteleminen ole mitään helppoa hommaa, mutta on se outoa, kun ei kysytä lähes mitään. No, uusi kokemus tämä oli ja ehkä seuraavalla kerralla osaan kertoa itsestäni tarpeeksi, vaikkei mitään kysyttäisikään.
VastaaPoista