Taidan olla puhelinmyyjien lempiasiakas. He jaksavat soittaa ja kertoa toinen toistaan hienoimmista tarjouksista, vaikka en ole tilannut mitään uutta lehteä kolmeen vuoteen. En halua uutta lehteä enkä halua lisää maksettavaa. Huokaus.
Välillä aina mietin kateuden problematiikkaa. Onko luonnollista olla kateellinen? Vai onko kateellinen ihminen huono tai muuten itsekeskeinen ihminen?
Myönnän olevani välillä kateellinen. Olen kateellinen ihmisille, jotka elävät hyvässä parisuhteessa. Olen kateellinen ihmisille, jotka uskaltavat tehdä asioita ja ovat rohkeita ja periksiantamattomia.
Mutta koetan hallita kateuttani. Ja haluan onnistua omassa elämässäni, mutta en halua toisilta mitään pois. Joku on sanonut, että on turha kadehtia muita onnellisen näköisiä ihmisä, sillä ei tiedä, mitä he ovat elämässään kokeneet.
Mä näen kateuden nykyään niin, että silloin tietää mitä haluaa. Näin ajatellen, kateus ei mielestäni ole mitenkään ikävä tunnetila.
VastaaPoistaSe sitten on eri asia, että tavoitteleeko sitä mitä haluaa ;-)
Mulle tuo kateus on joskus ikävä tunne, kun kaipaa jotakin ja sitä ei ole. Joten joutuu tavallaan tekemään töitä, ettei sitä koko ajan mieti. Eli miettii silloin enemmän sitä, mitä ei omista kuin sitä mitä tällä hetkellä on.
VastaaPoista