testejä tekemään...jonkinmoinen vintagekuvanen...

Mä löysin taas kirjastosta: Oletko älykkäämpi kuin luulet -kirjan, jossa on älykkyystestejä ja taustaa eri älykkyyksistä.

Hetihän mä menin tekemään testin käsitteellisestä älykkyydestä. Jos pärjää tuossa testissä hyvin,

•  niin on hyvä etsimään toistuvia kaavoja ja suhteita.
• Ja silloin omaa myös erinomaisen loogisen päättelytaidon,
• osaa erotella merkitykselliset tiedot merkityksettömistä ja
• järjestellä visuaalista materiaalia.
• Ja silloin on hyvä suunnittelutehtävissä esim. projektin tai juhlien järjestämisessä.

No, sain tuosta testistä kaikki oikein. Mistäköhän sitä sitten löytäisi jotakin suunnittelutyötä, kun kerran mun pitäisi olla siinä hyvä.

miten päästä irti....hevoskuvaa

Jotenkin olen kyllä omituisessa kierteessa. Mulla on eräs omituinen tuttava, joka esittää mulle olevansa mun ystävä. Hän ei tiedä (mahdollisesti), että mä tiedän hänen paskanpuhumisestaan.

Oltiin samalla työpaikalla ja siedin häntä siksi. Nyt ei olla enää samassa työpaikassa, onneksi. Silti vastaan aina välillä hänen puheiluihinsa, mistä tulee jälkikäteen huono fiilis. Hän soittaa aina sellaisia utelupuheluita.

Ärsyttää, että en voi olla vastaamatta. Olen välillä vastaamatta montakin kuukautta ja hän vaan jatkaa soittamista. Joskus kyllä mietin, eikö hänellä ole muita, joille soittaa.

Kun voisi olla vaan vastaamatta. Ja en tiedä, miksi vastaan. Aina sen puhelun jälkeen ajattelen, että nyt en enää vastaa. Ja sitten kuitenkin teen niin ja aina sama tulos.

En edes tiedä, miksi kerron tämän jutun. Ei tähän ole mitään neuvoa. Onpahan vaan esimerkki elämän oudoista tilanteista ja omasta käyttäytymisestä, mitä ei ymmärrä.

vuosi kulunut työpaikkakiusaamisesta...

Nyt on kulunut vuosi, kun jouduin työpaikalla työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Kun miettii, mitä siellä olisi voitu tehdä toisin, niin paljon olisi ollut asioita.

• ihmiset olivat kyllästyneitä töihinsä. Jotenkin olisi pitänyt saada tehdä välillä jotakin muutakin, iso talo kun oli.


• kun on määrä, mikä pitää saavuttaa päivässä, niin tulee sellaista outoa kateutta ilmaan.


• tämä yksi henkilö olisi pitänyt laittaa muihin töihin. Ilmapiiri olisi parantunut heti jonkin verran.


• pomoksi henkilö, joka osaa ja uskaltaa johtaa ja puuttua asiohin. Nyt hän vaan muutti mieltään aisoissa ja ei uskaltanut sanoa silloin, kun olisi pitänyt.


• yhteishenkeä olisi pitänyt luoda ja sopia alussa selkeät pelisäännöt. Ja sopia, että saa keskustella tai keskittyä töihinsä.

En kaipaa siihen työpaikkaan, mikä on varmaan ymmärrettävää. Ja en ole enää katkerakaan. Tätä yhtä henkilöä mun on vaikea ymmärtää vieläkin. Hän vaan ei kestänyt minkäänlaisia muutoksia työntekijöissä. Olisi pitänyt olla samat naamat koko ajan.

Pitää toivoa, etten ihan heti törmää vastaavaan paikkaan. Alun perin menin sinne katsomaan, olenko käsistäni näppärä. No, tuli ainakin tuo näppäryys todistettua. Mihinköhän haasteeseen seuraavaksi tarttuisi?

tuli sähköpostiin...

Blogilista päivittää tätä blogia aika erikoisesti. Jos kirjoitan jotakin, niin ilmestyy tuohon päivittyneisiin niin kuin olisin kirjoittanut teksin puoli tuntia sitten. Missäköhän lienee vika vai onko edes vika? Hm...

Hain yhteen työpaikkaan ja sieltä tuli sähköpostiin ilmoitus, kuinka monta hakijaa oli ollut ja että otetaan haastateltviin yhteyttä. No, eivät ole ottaneet muhun yhteyttä. Aika jännä vaan tuo ilmoitus. Ihme, etteivät voineet heti kertoa, ettei mua valittu tuohon haastatteluun vaan pitävät vielä puolijännityksessä. Ehkä haluavat pitää varalla tai varpaillaan, nythän on kuulema työnantajien markkinat.

sittenkin näin unta

Ehdin valittaa, että en näe nykyään enää unia tai ainakaan muista niitä. No, viime yönä palautui tämä kyky ja näin tosi erikoisen puolipainajaisen.

"että unennäkö muodostaisi eräänlaisen reservin mielenterveyden ylläpitämiseen tähtäävälle valveen aikaiselle psyykkiselle työlle. Jos yksilön kyky tai mahdollisuudet etsiä ratkaisuja elämäntilanteensa sen hetkisiin ongelmiin on heikentynyt tai ei tuota tulosta, niin hän voi vielä viimeisenä puolustuslinjanaan yrittää hyödyntää unen aikaista psyykkistä työtä. Analogisesti monet tutkijat katsovat unennäöllä olevan merkitystä yksilön luovuuden ylläpitämisessä."

Tekstin lainaus Terveysportin sivulta.

Uni oli suunnilleen tällainen:

Meitä oli kolme. Ensin yksi laski tosi korkealta alas. Ja siinä piti sanoa joku kirjainyhdistelmä ennenkuin voi laskea. Sitten mun olisi pitänyt. No, mä pelkään korkeita paikkoja ja en halunnut laskea. Sitten nämä lähihenkilöt alkavat painostaa mua laskemaan ja ovat vihaisia, kun en tee heidän tahtonsa mukaan. Ja sitten en osannut sanoa noita kirjainyhdistelmiä oikein, että tämä seuraava laskija olisi saanut laskettua oikein. Eli en halunnut itse laskea, mutta pilasin myös toisen laskun. Ja mua ahdistaa. Taaskaan kerran en saa itse päättää elämästäni vaan joku toinen yrittää sanella ehdot. Ja kun en tee toisen tahdon mukaan, niin mulle ollaan vihaisia.


Tuossa oli näkemäni unen runko. Ja kyllä löytyi heti todellisuuspohjaa. Monta kertaa olen ollut tilanteessa, jossa mulle ei anneta tilaa olla oma itseni. Mua painostetaan johonkin, mitä nämä toiset pitävät oikeana mulle, mutta multa ei kysytä, mitä mä haluan.

omakuva ja arkea...

Sattuipa tässä kiva yllätys. Olin maksanut yhtä maksua liikaa ja mulle palautettiin rahaa. Joten nyt on taas rahaa laskujen maksuun. Helpottava olo. Ja sellainen epätodellinen olo.

Tyttäreni miettii jatkokoulutusta. Ehkä munkin pitäisi jatkaa opiskelua. Tällä hetkellä taitaa näitä hakijoita olla vaan runsaasti. Ja entä sitten nuo pääsykokeet. Voivat olla kinkkisiä.

Leikkauksen jälkeinen halpa fysioterapia loppui eilen. Harvakseltaan näitä käyntejä on ollut, mutta olen sitten ottanut itse selvää liikkeistä ja niiden vaikutuksista. Ei ole vaan helppoa tehdä liikkeet oikein, kun ei ole mitään lihaksia tuon leikkauksen ja olkapään kivun takia. Vaikea on aloittaa alusta ja hakea se oikea liikehallinta ja lihasvoima uudestaan. Ja kärsivällisyys kun ei ole mun hyve.

viime aikoina

Outoja sattumuksia:

• ensinnäkin en muista enää uniani. En ole edes varma, näenkö niitä. Kuulema jokainen näkee, mutta ei vain muista.
• mun tekee koko ajan mieli syödä jotakin ja varsinkin, kun olen kotona. Ja kun olen syönyt ruokaa, niin en tule ollenkaan täyteen ja tuntuu siltä, että voisi syödä vaikka hevosen (kuten sanonta kuuluu)
• mun silmissä mustuaiset ovat sellaiset isot ja rosoreunaiset. Mun mielestä mun silmät eivät näytä samanlaisilta kuin ennen vuotta 2008.
• en saa itseäni mitenkään tekemään kunnon kävelylenkkejä. Kateellisena katselen ihmisiä, jotka juoksevat ja muutenkin kuntoilevat.
• kirjoittaminen tuntuu jälleen kerran könköltä. Jatkan kirjoittamista ja odotan, että osaan jälleen kirjoittaa sujuvasti.

perhoskuvaa ja kuuntelua...

Viime kesänä näitä perhosia kokoontui yhteen tähän kukkaseen. En ollut tietänytkään, että

Punahattu on perhosten suosikki.

Eilen nukahdin tyytyväisenä pedatulle sängylle. Kuudelta aamulla heräsin vähän epämukavassa asennossa. Ei huvittanut vielä nousta, joten jatkoin unia korvatulppien kera. Sitten nukuin puoli yhteentoista. Huh.

Kuuntelin siinä samalla Yle areenalta Radioterapeuttia. Joka toinen torstai Ben Furman vastailee soittajien kysymyksiin pari tuntia. http://areena.yle.fi/audio/836937

muotoilukuva...saako mentyä....

Huomasin juuri, että olen kaivannut sateen ääntä. Sataa vettä ja ei tuule ja saa olla sisällä. Ei kastu.

Tänään hajosi kameran linssisuojus. Onneksi mulla on tietokoneessa kuvia, jos tuolla kameralla ei lisää saa otettua.

Löysin mielenkiintoisen kurssin sinkuille. Olisi ensi kuussa kolme päivää ja käsiteltäisiin asioita logoterapian kautta.

Saas nyt nähdä vaan, saanko mentyä. Vaikka pikku hiljaa olen joihinkin rientoihin oppinut pakosta menemään yksinkin, niin tästä en ole taas varma. Ja aina kun ei tiedä, millaista siellä on ja millaisia ne ihmiset ovat.

Kuvaksi muotoilin tällaisen yhdistelmäkuvan. Näköjään luovuus alkaa pilkottaa.

työkuvioista

Viime vuoden kesäkuusta olen ollut työtön. Tosin tähän mahtui tämä noin neljän kuukauden sairaslomakin. En ole varma, olisinko viime kesänä töihin pystynytkään. Olkapää kun oli siinä kunnossa, että kaikki sattui: kävely sattui, käden lepuuttaminen sattui, siis ihan kaikki oleminen särki.

Ja se paikka, josta jäin silloin 2008 pois, ei enää kiinnostaisikaan mua. Se ei vaan ollut mun paikkani. Kiitollinen olen ex-pomolleni siitä, että hän otti mut seitsemäksi vuodeksi töihin. Ja oli säännöllinen palkka ja velat pystyin hoitamaan. Tosin ei niitä niin paljon silloin ollutkaan kuin nyt.

Eniten tässä tilanteessa pelottaa, jos joudun johonkin ilmaiseen työhön, josta en opi mitään. Silloinhan en voisi hakea muuta työtä ja palkkaa tarvitsen.

Miksiköhän on helponpaa sanoa olevansa sairaslomalla kuin työtön. Ei mua ole haitannut selittää tästä olkapääsairaudestani, mutta tämä työttömyys onkin sitten toinen juttu. Vaikka tällä hetkellä taitaa olla muitakin ja en ole yksin.

Sanontoja...talvikuva Helsingistä

Torstain kunniaksi pari sanontaa totuudesta. Sanonnat sen kertovat.

Pidän virheellisistä laskelmista, sillä ne antavat oikeamman tuloksen.
Hans Arp

Riidat eivät kestäisi kauan, jos vain toinen puoli olisi väärässä. La
Rochefoucauld

Jane Austenin jalanjäljissä...aikamatka...

Katsoin äsken: Jane Austenin jalanjäljillä tv:stä. Minkäköhänlainen sitä itse olisi ollut, jos olisin elänyt tuona aikana. Varmaan olisin silloinkin poikennut perinteisestä naiskuvasta ja ehkä olisin elänyt köyhänä vanhapiikana.

Tiedä sitten olisinko osannut älykkäästi sanailla nuorten miesten kanssa ja olisinko joutunut kosinnan kohteeksi tai olisiko perhe painostanut mua siihen köydyydestä pelastamaan.

No, kävellä olisin ainakin osannut ja ehkä mahdollisesti kauniissa maisemassa.

Jos tämä meidän perhe olisi heitetty tuohon aikaan, niin en varmaan olisi saanut opetusta. Isäni kun on tunnetusti vanhanaikainen mies, vaikka hän onkin sitä mieltä, että nainen elättää perheen, vaikka miehellä olisi paljon paremmat tulot.

Nykyäänkin olen ihan hukassa näiden suhdesääntöjen ja äänettömien viestien tulkinnassa. Tapaani miehet kun ovat olleet arvoituksia. Yhteistä heille on ollut, että he ovat arvoituksellisia ja ristiriitaisia. Tai ainakin näille, joihin olen luullut rakastuneeni.

tähän asti...ruusumuotoilu.. kuntoon...

Pitkä tie on tullu kuljettua tähän asti. Pitkään kun elää kivun maailmassa, niin ehtii jo unohtaa, miltä tuntuu elää ilman kroonista kipua. Saa tavallaan oppia uudelleen tekemään asioita ja olemaan ja uskomaan, että nyt ei enää joka liike satu.

Todella toivon, että nämä olkapäävaivat ovat mennyttä elämää ja saisin ne sellaiseen kuntoon, että voin elää ja olla normaalisti.

Olen taas alkanut tehdä näitä kuvamuotoiluja. Niidenkin tekeminen jäi, kun kivut olivat pahimmat. Ei oikein huvittanut mikään.

Tosin voihan tällä keväälläkin olla oma merkityksensä. Olen kait pimeälle allerginen ja Suomessahan tätä pimeää aikaa riittää.

Leffan elämää vai elämä ilman leffoja... muuta sälää

Mä katson tosi paljon leffoja. Välillä tuntuu, että en ehdi itse elämään ollenkaan, kun leffat vaan pyörii. Toisaalta leffoista saa jotakin. Ne pistää ajattelemaan ja joskus jopa tekemään jotakin tai lähtemään jonnekin.

Eli ei leffat voi ihan huonoa ajanvietettä olla. Ja leffojen vuokraus on myös edullista. Niitä harvoja asioita, mihin mulla on vielä varaa.

Jotenkin tuntuu siltä, että olen kasvanut leffojen parissa. Ehkä niistä olen myös saanut liian yksitoikkoisen kuvan siitä, millaiselta naisen pitäisi näyttää. Noissa amerikkalaisissa leffoissa naiset kun olivat niin siroja ja hentoja. Ei sellaiseen naiskuvaan voinut mitenkään samaistua.

Pitkä matka on mun pitänyt kulkea, että olen oppinut hyväksymään itseni ja näkemään itsessäni myös ne hyvät puolet. Ja olen myös hyväksynyt, että olen nainen, jolle tulee helposti lihaksia.

uusi alku ja kevätkukkanen

Niin tässä sitten kävi, että jouduin aloittamaan uuden blogin. Tuo edellinen blogini joutui virushyökkäyksen kohteeksi ja sivulle ei enää pääse.

Bannerikuvaksi valitsin tekemäni kuvan, joka on myös toisaalla netissä.

Ehkä oli aika aloittaa jotakin uutta. Olihan se entinen jo aika täysi kuvia ja juttuja. Ja tuntui jotenkin, että poljen paikoillaan.

Ja olin ajatellut, että jos vielä perustan uuden blogin, niin yritän tehdä siitä yksinkertaisen ja toimivan. Mulla on vaan taipumusta lisätä liikaa sälää ja helposti tulee sellainen sekava ja värikäs ihan kuin mun asunto.