Ehdin valittaa, että en näe nykyään enää unia tai ainakaan muista niitä. No, viime yönä palautui tämä kyky ja näin tosi erikoisen puolipainajaisen. "että unennäkö muodostaisi eräänlaisen reservin mielenterveyden ylläpitämiseen tähtäävälle valveen aikaiselle psyykkiselle työlle. Jos yksilön kyky tai mahdollisuudet etsiä ratkaisuja elämäntilanteensa sen hetkisiin ongelmiin on heikentynyt tai ei tuota tulosta, niin hän voi vielä viimeisenä puolustuslinjanaan yrittää hyödyntää unen aikaista psyykkistä työtä. Analogisesti monet tutkijat katsovat unennäöllä olevan merkitystä yksilön luovuuden ylläpitämisessä."
Tekstin lainaus Terveysportin sivulta.
Uni oli suunnilleen tällainen:
Meitä oli kolme. Ensin yksi laski tosi korkealta alas. Ja siinä piti sanoa joku kirjainyhdistelmä ennenkuin voi laskea. Sitten mun olisi pitänyt. No, mä pelkään korkeita paikkoja ja en halunnut laskea. Sitten nämä lähihenkilöt alkavat painostaa mua laskemaan ja ovat vihaisia, kun en tee heidän tahtonsa mukaan. Ja sitten en osannut sanoa noita kirjainyhdistelmiä oikein, että tämä seuraava laskija olisi saanut laskettua oikein. Eli en halunnut itse laskea, mutta pilasin myös toisen laskun. Ja mua ahdistaa. Taaskaan kerran en saa itse päättää elämästäni vaan joku toinen yrittää sanella ehdot. Ja kun en tee toisen tahdon mukaan, niin mulle ollaan vihaisia.
Tuossa oli näkemäni unen runko. Ja kyllä löytyi heti todellisuuspohjaa. Monta kertaa olen ollut tilanteessa, jossa mulle ei anneta tilaa olla oma itseni. Mua painostetaan johonkin, mitä nämä toiset pitävät oikeana mulle, mutta multa ei kysytä, mitä mä haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti