Pitkä tie on tullu kuljettua tähän asti. Pitkään kun elää kivun maailmassa, niin ehtii jo unohtaa, miltä tuntuu elää ilman kroonista kipua. Saa tavallaan oppia uudelleen tekemään asioita ja olemaan ja uskomaan, että nyt ei enää joka liike satu.
Todella toivon, että nämä olkapäävaivat ovat mennyttä elämää ja saisin ne sellaiseen kuntoon, että voin elää ja olla normaalisti.
Olen taas alkanut tehdä näitä kuvamuotoiluja. Niidenkin tekeminen jäi, kun kivut olivat pahimmat. Ei oikein huvittanut mikään.
Tosin voihan tällä keväälläkin olla oma merkityksensä. Olen kait pimeälle allerginen ja Suomessahan tätä pimeää aikaa riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti