Nyt on kulunut vuosi, kun jouduin työpaikalla työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Kun miettii, mitä siellä olisi voitu tehdä toisin, niin paljon olisi ollut asioita.
- ihmiset olivat kyllästyneitä töihinsä. Jotenkin olisi pitänyt saada tehdä välillä jotakin muutakin, iso talo kun oli.
- kun on määrä, mikä pitää saavuttaa päivässä, niin tulee sellaista outoa kateutta ilmaan.
- tämä yksi henkilö olisi pitänyt laittaa muihin töihin. Ilmapiiri olisi parantunut heti jonkin verran.
- pomoksi henkilö, joka osaa ja uskaltaa johtaa ja puuttua asiohin. Nyt hän vaan muutti mieltään aisoissa ja ei uskaltanut sanoa silloin, kun olisi pitänyt.
- yhteishenkeä olisi pitänyt luoda ja sopia alussa selkeät pelisäännöt. Ja sopia, että saa keskustella tai keskittyä töihinsä.
En kaipaa siihen työpaikkaan, mikä on varmaan ymmärrettävää. Ja en ole enää katkerakaan. Tätä yhtä henkilöä mun on vaikea ymmärtää vieläkin. Hän vaan ei kestänyt minkäänlaisia muutoksia työntekijöissä. Olisi pitänyt olla samat naamat koko ajan.
Pitää toivoa, etten ihan heti törmää vastaavaan paikkaan. Alun perin menin sinne katsomaan, olenko käsistäni näppärä. No, tuli ainakin tuo näppäryys todistettua. Mihinköhän haasteeseen seuraavaksi tarttuisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti