missä kiekuu kukko?...

Sattuipa käymään niin, että kukot kiekaisivat ja yritin tallentaa sitä kameralle. No, eihän se hyvin onnistunut, kun kukkoja riitti ja milloin kiekaisi yksi kukko ja milloin toinen. Yritä siinä sitten aidan raosta väännellä kameraa, että edes joka toinen esitys tallentuisi.

perhoskuvaa ja päivä...

Viikko on taas vierähtänyt loppua kohti. Onneksi kohta koittaa viikonloppu ja on vapaa olemaan ja tekemään ja taas olemaan.

Olen alkanut katsoa muita työpaikkoja. Yhteen jo lähetin hakemuksen ja aion lisää lähettääkin. Toivottavasti poikivat tuloksen.

Mulla on menossa tällainen: elä tässä hetkessä -draivi. Yritän keskittyä vain tähän hetkeen enkä stressata huomista työpäivää. Ikinä kun ei tiedä, minkälainen päivästä muodostuu. Ja ainahan mä voin lähteä sieltä, jos tilanne menee ihan kestämättömäksi. Samalla suunnittelen varasuunnitelmaa.

Kuvana kesän lopun perhoskuva pienellä ripauksella muokkausta.

järvimaisemakuvaa ja ideointia...

Tänään on taas parempi päivä. Olen lukenut vaikka mitä kirjoja ja hakenut itseeni rohkeutta ja kestävyyttä ja ideoita.




Kiitos myös tuesta ja neuvoista. Itse ei aina näe selkeästi omaa tilannettaan vaan alkaa nähdä kauhukuvia ja ahdistuu. Ja ei osaa toimia mitenkään tai ei keksi mitään strategiaa. Elämä tuntuu kohtalolta, johon ei voi mitenkään vaikuttaa.

Silloin on parempi olo, kun kokee tehneensä tarpeeksi ja yrittäneensä. Ei ole tavallaan pelkkä uhri vaan myös toimija ja vaikuttaja.

• - suojele mainettasi
• - rakenna avoimia ja rehellisiä suhteita muiden työntekijöiden kanssa
• - pysy asiallisena ja rauhallisena
• - tee työsi niin hyvin kuin osaat
• - noudata sääntöjä

- katso, että ympärilläsi on ihmisiä todistamassa, että olet pysynyt asiallisena ja rauhallisena
- dokumentoi tilanne tarkasti
- puolusta ratkaisujasi, arvioitasi ja tuloksiasi tosiasioiden avulla
- älä laiminlyö velvollisuuksiasi

Paras puolustus on aina tehdä parhaansa kaikissa ainnetuista työtehtävissä.

Paras tapa puolustautua on olla työkavereiden kanssa tekemisissä niin paljon kuin mahdollista ja luoda mainetta ystävällisenä, lahjakkaana, pätevänä ja uskollisena henkilönä.

(lainaukset kirjasta: Käärmeet liituraisassa. Tekijöinä Paul Babiak ja Robert d. Hare. )

synkkä kuva ja neljästä viikosta selvitty, jippii

Tein uuden kuvamuokkauksen ja tästä tuli aika synkän näköinen.

Tänään oli aika ristiriitainen olo kaikeinkaikkiaan. Tämä häirikkö puhui mulle ja heitti niin iloista juttua. Vastasin ihan noirmaalin asiallisesti, mutta kyllä mä vaistomaisesti olen varuillaan, vaikka en siinä tilanteessa tajua, mikä sen mussa aiheuttaa. Ehkä se, että hän teestentelee tai jotenkin yrittää liikaa. Ihan kuin se ei olisi aitoa. Sen huomaa hänen elekielestään.

Kait hänelle on sanottu jotakin ja ehdin olla muutaman päivän toisessa työpisteessäkin. On kyllä ollut taistelua koko työhön meno tai ainakin koko päivän siellä työssä pysyminen.

Tänään tuli parempi olo, kun olen lukenut taas paljon ja rauhoittelin itseäni aamulla, että eletään päivä kerrallaan ja voin mä samalla katsoa muita työpaikkojakin ja tarvittaessa sitten lähteä vaikka tylyn vauhdikkaasti. Velathan pitävät mut työssä kiinni.

Kirjojen mukaan ei kannata odottaa mitään tukea keltään työpaikallani. Tai on kuulema erittäin harvinaista, että kukaan tulisi kiusatun puolelle, kun pelkäävät, että itse voivat joutua samanlaiseen pätsiin kuin mä.

Pomolle en ole puhunut. Lienee jotakin huomannut.

kolmen viikon työsimputusta...kukkaruukku...

Taas on viikko vierähtänyt ja en ole ehtinyt koneelle. Kaikki energia ja voimat menevät nyt tuolla työpaikalla kestämiseen ja ratkaisun löytämiseen. Viikolla ei millään jaksa olla koneella.


Esimerkki viikon kulusta: Jos kysyn jotakin, niin hän käskee ajattelemaan itse, vaikka hänen tehtävänsä olisi neuvoa. Hän ei tervehdi, vaan katsoo vihaisen ja kiukkuisen näköisesti. Hän valittaa ympäriinsä musta ja ihmiset toisensa jälkeen katsomat mua omituisesti eivätkä enää moikkaa. Joten tosi "kivaa".

Kolme viikoa olen tätä helvettiä kestänyt ja en todellakaan tiedä, jaksanko enää kauan. Yritän itse olla asiallinen, mutta ei se auta kuin hetkellisesti. Hän on siirtynyt sellaiseen tyyliin, ettei siihen oikein voi sanoa, että ei hyväksy.

Hän tuo kaikki virheversiot mulle. Silloin hän puhuu mulle ja aina kaikki virheet ovat mun vika. Mitään perehdytystä en saanut ja olen saanut onkia työstä tiedot keneltä milloinkin.

Nyt hän eristää mua muista ja kohta varmaan he eivät uskalla puhua mulle, kun pelkäävät tätä ihmistä. Hän suuttuu helposti ja on kovaääninen. Hän valittaa koko ajan.

Voinhan mä kertoa esimiehelleni. Ei kait se ainakaan pahemmaksi muuta, kun tilanne pahenee koko ajan muutenkin.

On se vaan kiva siirtyä toisesta p:sta työstä toiseen. Hyvä kun olin siitä edellisestä simputuksesta selvinnyt, niin sitten tämä.

Olin ollut tuolla joskus töissä ja silloin siellä oli ihan normaali työilmapiiri. En tajua, mikä työelämää oikein vaivaa, kun on tällaisia työpaikkoja. Ei ennen vuotta 2000 tällaista tarvinnut kokea.

lasimaalausikkunamuokkaus ja muuta jupinaa

Mä aina välillä suunnittelen tähän blogiin jotakin yhtenäistä teemaa, mutta sitten se jää. Ja tämä teksti jatkuu elämän ihmettelynä.

Nyt on taas monta hajottavaa asiaa elämässä menossa. Mun keino on aina ollut, että yritän olla ajattelematta. Se toimii jonkin aikaa, kunnes koko korttitalo sortuu ja siinähän sitten koetaan ahdistusta.

Huomaan, että mun on naamakkain tosi vaikea ilmaista vihan tunnetta tai jämäkkyyttä, vaikka aihetta olisikin. Olen tottunut liikaa itseäni joissakin tilanteissa hillitsemään ja en uskalla oikein sanoa mitään. Kait pelkään, että tilanne vaan pahenee, mistä mulla on jo kokemusta.

Työpaikassani en ole taaskaan päässyt helpolla. Kyllästyttää tämä tällainen, mutta toivon, että joku päivä olen jämäkämpi ja uskallan sanoa vastaan tai mennä suoraan puhumaan, jos jokin asia vaivaa.

Onpa elämssä aina uutta opittavaa. Ja kait joutuu niitä tilanteita kokemaan kunnes oppii.

Jossakin lehdessä oli hyvä sarjakuvateksti. Siinä sanoo toinen toiselle, että virheitä tekemällä oppii. Siihen toinen vastaa, että nyt virheitä tekemään, oppisi paljon.