Pieni ankan poikanen on näköjään ujo piimä. Nyt se on iso ja touhuaa jo täysillä muiden ankkojen kanssa.
Sain muuten lääkärinkin nauramaan, kun pyysin huvikseni lääkettä, jolla voisin kovettaa itseni. Sellaista kuulema ei ole. On vain sellaisia lääkkeitä, joilla voi turruttaa itsensä. No, mä haluan kuitenkin tuntea jotakin. Nauraminenkaan ei onnistu, jos ei voi tuntea mitään tai on ihan turta.
Onnistuin muuten kaakun teossa. Tein sellaisen oman version kakusta. Taikina ainakin oli tosi herkullista ja mikäs sitä oli valmista suklaakakkua syödessä.
Hyvä lääkäri sulla, huumorintaju on hyvä olla olemassa. Ja sekin on hyvä, että tietää haluavansa olla todellinen. Turtuminen ei kai loppupeleissä ole hyvä juttu.
VastaaPoistaNauru ja hymy rentouttaa. Ja kakun leipominen ja muu käsillä tekeminen on rentouttavaa. Suklaakakku, mmmm... =)
Birgitta, kiitos kommentistasi. Enpä ollut huomannut, kun tässä on ollut niin paljon kaikkea huolta.
VastaaPoistaJoskus tuntuu, että huumoria tarvitaan ja varsinkin silloin, kun tuntuu asiat raskaalta. Ja olisi mahtavaa nauraa välillä kunnolla. Onneksi on huumori olemassa ja onneksi on asioita, mitkä naurattavat ja hyvän tuulen leffat. :)