Olen miettinyt tuota ihmistä ja omia pelkojani. Hänessä on jotakin, mikä saa mut kananlihalle. En osaa oikein määrittää, mikä se asia on, mutta niin joka tapauksessa tapahtuu.Muistin nimittäin, että jollekin muulle osasin kyllä sanoa jämäkästi ei.
Eilen tuli tällaista tekstiä ulos:
Olen helvetin esikartanoissa,
missä vaanii hymyilevät silmät
ja ilkeä suu.
Sä tulet ja sä menet
ja vakuutat muut.
Ilmapiiri hyytyy,
on jäätävää.
Musta tulee hiiri,
pakoon en pääse,
vaan laskupinot naulaa mut paikoilleen.
Ihmiset puhuvat mulle, sitten eivät, kun heille
tulee vain tyhjä katse ja pelon kuori.
On jääkuningatar vauhdissa ja hovi seuraa.
Hänellä on naamio.
Se ajoittain rapisee.
Sain hetken katsoa hänen aitoon sisimpäänsä
ja en nähnyt siellä - mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti