Jotenkin olen kyllä omituisessa kierteessa. Mulla on eräs omituinen tuttava, joka esittää mulle olevansa mun ystävä. Hän ei tiedä (mahdollisesti), että mä tiedän hänen paskanpuhumisestaan.Oltiin samalla työpaikalla ja siedin häntä siksi. Nyt ei olla enää samassa työpaikassa, onneksi. Silti vastaan aina välillä hänen puheiluihinsa, mistä tulee jälkikäteen huono fiilis. Hän soittaa aina sellaisia utelupuheluita.
Ärsyttää, että en voi olla vastaamatta. Olen välillä vastaamatta montakin kuukautta ja hän vaan jatkaa soittamista. Joskus kyllä mietin, eikö hänellä ole muita, joille soittaa.
Kun voisi olla vaan vastaamatta. Ja en tiedä, miksi vastaan. Aina sen puhelun jälkeen ajattelen, että nyt en enää vastaa. Ja sitten kuitenkin teen niin ja aina sama tulos.
En edes tiedä, miksi kerron tämän jutun. Ei tähän ole mitään neuvoa. Onpahan vaan esimerkki elämän oudoista tilanteista ja omasta käyttäytymisestä, mitä ei ymmärrä.
Ehkä hänellä ei tosiaankaan ole kavereita kenelle soittaisi, voisitko jotenkin sanoa hänelle mistä et pidä vaikka niistä uteluista.
VastaaPoistatia, naispuolisia kavereita hänellä on kait vähemmän.
VastaaPoistaNo, ehdin häneen tutustua tuon seitsemän vuotta ja hän ei kyllä kuuntele, jos sanoo jostakin. Ja tuntuu turhalta sanoa, kun seuraavan kerran taas hän kysyy. Olen joskus kokeillut.
Ehkä tämä juttu selviää vielä.