Celtic Thunder - Brother in Arms

Tämä taisi tulla tv:stäkin ja tämän lauluista tykkäsin eniten. Sellaista kivaa ja rauhoittavaa musiikkia ja hyvä ja kaunis ääni.

äänisotaa ja kotoa pakoa....

Olen taas kirjastossa etsimässä tietoa ja samalla tulin menneeksi tähän koneelle. Kopioita tuli ostettua ja pari radioteattericd:tä tuli lainatttua.

Mulla on näköjään joku ääniyliherkkyys ja kaikenmaailman kolinaäänet ja varsinkin silloin kun itse teen ensin jotakin, ärsyttävät ja saan sellaisia sätkyjä (tulee sellainen olo, että naapuri tahallaan häiritsee).

Rauhoitan itseäni olemalla poissa asunnostani. Siitä on tullut mulle vieras. Pidän vieläkin sen mallista, mutta tämä huono äänieristys yhdistettynä häiriönaapureilla taitaa olla mulle liikaa. Ratkaisua etsitään, mutta ei tämä mikään helppo asia ole. Pidän tästä alueesta ja alueen luonnosta ja puutaloista.

Mulla on jonkinlaista äänipelkoa ja yliherkkyyttä äänille. Yritän saada itseni tottumaan taloni häiritseville äänille. Kuuntelen paljon musiikkia ja meren ääniä oli yhdessä kasetissa. Luonnon äänet kuulema rauhoittaisivat. Kun vaan kuulisi niitä jossakin. Tätä hälyä ja muuta kolinaa kyllä kuuluu.

Olen myös innostunut radioteatterista ja olen tänä vuonna tehnyt jotakin sellaista, minkä itselleni lupasin. Kerron siitä sitten, kunhan näen, että jaksan jatkaa tarpeeksi pitkään. Mulla kun välillä toi keskittyminen ja pitkäjänteisyys katoaa.

Luin myös kirjastossa kirjaa vasenkätisyydestä. Alan olla aika varma, että jospa sittenkin olisin ollut vasenkätinen. Tänään esim. kirjoitin vasemmalla kädellä ja opin aika helposti vasemmalla kirjoittamaan. Aivoille ei kuulema tee hyvää, jos ei saa käyttää luontaista kättään, vaan on pakotettu oikean käden käyttöön.

vaihtaisitko kasvosi...

Katsoin eilen ohjelmaa tytöstä, joka halusi korjata kasvojaan leikkauksella, jotta häntä ei tuijotettaisi. Ohjelma herätti ajatuksia ja joitakin poimin.

• kuulema, kun kohtaamme vähemmän kauniit kasvot, koemme silloin olomme epämukavaksi ja se saa meidät käyttäytymään torjuvasti (näin sanoi joku tutkija ohjelmassa)
• milloin ihminen on kaunis ja voiko ihminen olla liian ruma tai liian kaunis
• ohjelmassa puhui tyttö, joka oli lapsena polttanut kasvonsa. Kun hän puhui itseluottamuksesta ja hymyilemisestä ja ihmisiä silmiin katsomisesta, niin hänen vammansa alkoi jäädä taka-alalle ja katsoi häntä vain silmiin.
• Tuo kasvonsa polttanut tyttö puhui siitä, että pitää luottaa itseensä ja hyväksyä itsensä. Ja jos joku kommentoi pahasti, niin sanoa sellaiselle ihmiselle, ettei sellainen käytös ole hyväksyttävää ja kertoa, miksi on sen näköinen kuin on
• Haluaisin oppia luottamaan itseeni ja uskomaan itseeni.
• Ns kaunis ihminenkin voi joutua tuijotuksen kohteeksi ja aina se ei ole hyväntahtoista.

mölypeikko....

On tämä elämä välillä uskomatonta. Nyt tämä tilanne tuolla kerrostalossani on laukaissut mulla sellaisen ihmekäyttäytymisen. En jotenkin osaa enää rentoutua asunnossani. Yritän olla mahdollisimman hiljaa ja on vaikea tehdä mitään, mistä tulee ääntä. (Tosin en tykkää muutenkaan sellaisista kolina- tai paukausäänistä. Ne viiltävät korvia. Pitäisi varmaan kouluttaa nämä korvani kestämään erilaisia ääniä. Olen lukenut, että jos on kuulossa vikaa, niin äänet viiltävät. Aika ristiriitaista.)

Jotenkin tuli sellainen outo olo, kun on puhelimessa äidin kanssa, niin aletaan koputtaa tai sitten toi tietokone. Tuntuu jotenkin, että tämä tilanne tuli oudoksi, kun tuohon vierusnaapuriin muutti tuo laulava ja rummuttava naapuripariskunta.

Nyt sitten välttelen asuntoani ja yritän siellä ollessani olla mahdollisimman hiljaa. Olen nimittäin joskus lapsuudessani ja nuoruudessani asunut sellaisissa paikoissa, joissa on joutunut olemaan tosi hiljaa. Tuntuu kuin olisi palannut siihen aikaan.

En tiedä, pitäiskö ruveta mattoja kutomaan jossakin ja siellä paukuttaa oikein kunnolla.

En oikeastaan tiedä, miten saisin itseni metelöimään ja pitämään mölyä. Jotenkin vaan ärsyttää asunto, jossa asumisen äänet kuuluvat noin selvästi. Tulee ihan selvästi selllainen ääniahdistus tai mikä lienee. Korvatulpilla ja kuulokkeilla on tosiaan käyttöä.

arkistokuvaa auringonlasku....

Osui pari vuotta sitten auringonlasku vastaan. No, eihän siinä muu auttanut kuin ottaa kuva ja ikuistaa tietokoneelle.

Olkapää alkaa jo liikkua paremmin, mikä on hyvä juttu. Eihän leikkauksesta olekaan kuin yksi vuosi. Pitkä ja kipuinen tie tämä omakuntoutus on ollut.

romanttinen kuvamuokkaus.... "teesejä"

Nyt olen keksinyt jonkin kiertotavan tähän tietokoneella oloon. Huh, huh, että on vaikeaa joskus.

Tämän tyyppisen kuvan olen joskus muotoillut. Nyt kokeilen toista kuvanmuokkausohjelmaa ja en vielä osaa sitä käyttää, mutta sain tämän sentään jotekin koneelle.

UUsi vuosi on taas alkanut ja minkäänlaisia lupauksia en tehnyt.

Ehkäpä tänä vuonna olisi aika:

kohdella itseään hyvin

aina ei tarvitse suorittaa tai tehdä

olemme kaikki yhtä hyviä

jokainen ihminen on arvokas

oveluudella voitetaan enemmän kuin painostuksella tai pakolla

melkein jokaisesta tilanteesta löytyy se toinen puoli.