ujo ankka ja ...

Pieni ankan poikanen on näköjään ujo piimä. Nyt se on iso ja touhuaa jo täysillä muiden ankkojen kanssa.

Sain muuten lääkärinkin nauramaan, kun pyysin huvikseni lääkettä, jolla voisin kovettaa itseni. Sellaista kuulema ei ole. On vain sellaisia lääkkeitä, joilla voi turruttaa itsensä. No, mä haluan kuitenkin tuntea jotakin. Nauraminenkaan ei onnistu, jos ei voi tuntea mitään tai on ihan turta.

Onnistuin muuten kaakun teossa. Tein sellaisen oman version kakusta. Taikina ainakin oli tosi herkullista ja mikäs sitä oli valmista suklaakakkua syödessä.

runoke ja tunnelmia

Olen miettinyt tuota ihmistä ja omia pelkojani. Hänessä on jotakin, mikä saa mut kananlihalle. En osaa oikein määrittää, mikä se asia on, mutta niin joka tapauksessa tapahtuu.Muistin nimittäin, että jollekin muulle osasin kyllä sanoa jämäkästi ei.

Eilen tuli tällaista tekstiä ulos:


Olen helvetin esikartanoissa,
missä vaanii hymyilevät silmät
ja ilkeä suu.

Sä tulet ja sä menet
ja vakuutat muut.
Ilmapiiri hyytyy,
on jäätävää.

Musta tulee hiiri,
pakoon en pääse,
vaan laskupinot naulaa mut paikoilleen.

Ihmiset puhuvat mulle, sitten eivät, kun heille
tulee vain tyhjä katse ja pelon kuori.
On jääkuningatar vauhdissa ja hovi seuraa.

Hänellä on naamio.
Se ajoittain rapisee.
Sain hetken katsoa hänen aitoon sisimpäänsä
ja en nähnyt siellä - mitään.

ankat uiskentelevat ja nyt väsähdin...

Olen tällä viikolla ainakin kolme päivää sairaslomalla, kun alkoi tuntua, että stressioireet häiritsevät unta ja olemista. Toivottavasti sitten tulee asioihin jotakin tolkkua eikä tarvitsisi pelätä työhön menoa.

Haen tietysti muuta ja hakemuksia olen väsännyt, mutta kilpailu on kovaa. Tosin eihän sitä tarvita kuin se yksi onnenpotku. Pitäkää peukkua, että se tulee.

Käy ihan kateeksi ankkoja, jotka sulassa sovussa uiskentelevat.