kirjasta: Koulukiusaamiseen puuttuminen...

Löysin mielenkiintoisen kirjan kirjastosta: Koulukiusaamiseen puuttuminen, jonka on kirjoittanut Christina Salmivalli.

Tässä muutamia otteita:
mitä se on

• kiusaaminen on vallan tai voiman käyttöä
• ratkaisevaa on tekojen systemaattisuus

mikä suojaa

• liika suojelu ei auta lasta, vaan pitäisi rohkaista arkaakin lasta liittymään harrastuksiin, ryhmiin
• ystävyyssuhteet suojaavat lasta kiusatuksi tulemiselta
• näennäinen välinpitämättömyys paras keino, jos joutuu kiusatuksi
• jämäkkyyttä voi opetella
• kiusaaja antaa periksi, ellei saa odottamaansa palkintoa eli kiusattua provosoitua

Kansainvälisesti vähiten kiusaamista esiintyy Ruotsissa.

mitä kiusaaminen tekee

• kokonaisvaltainen ihmisarvon menetys vertaisryhmässä
• aiheuttaa pahimmillaan masentuneisuutta, huonoa itsetuntoa, kielteisen minäkuvan, yksinäisyyttä ja itsetuhoajatuksia.

Kiusatuista ei tavallisesti tule ajan mittään aggressiivista vaan pikemminkin yhä arempia, vetäytyneempiä ja vähemmän aggresiivisia. On pelkkä myytti, että kiusatusta tulee kiusaaja.

Suojaava vaikutus kiusaamiselta: yksikin hyvä ystävä, kotona tukea ja johonkin ryhmään kuuluminen.

Kiusaaminen on kehityksellinen riski myös kiusaajalle. Moni kouluajan kiusaaja eksyy rikoksen polulle ja antisosiaaliseen elämään. Oppivat saamaan tahtonsa läpi aggressiivisuudella.

Monilla muita kiusaavilla lapsilla on voimakas itsekorostuksen tarve, halu olla esillä, huomion kohteena. Kiusaajien suosio ryhmässä perustuu pelonsekaiseen kunnioitukseen.

Kiusaaminen on aina ryhmän asia. Jos ryhmä ei salli sitä, niin kiusaamista ei tapahdu.

Eniten kiusataan ala-asteelle ja sitten vähenee. Kiusaaminen taas kasvaa yläasteen 8-9 luokalla.

Kirja oli tosi mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia. Ehkä kun luen tästä asiasta mahdollisimman paljon, niin omatkin kokemukset haalenevat. Pahin kiusaaminen omalla kohdalla tapahtui ekan luokan opettajan toimesta ja siitä mulla on varmaan pahimmat traumat. (olenkin tästä joskus maininnut)

Yläasteelle jouduin myös kiusaamisen kohteeksi, kun meidän luokalla oli sellainen poikajengi, johon kuului muutama tyttökin. Tässä kokemuksessa on se hyvä puoli, että 9-luokalla kyseisen jengin pomo päätti mun kiusaamisen. Hän tuli mun puolelle ja yritti olla ystävällinen. Tosin siinä vaiheessa olin jo liian ujo.

No, vaikka on kouluaika ollut raskasta, niin tässä sitä kuitenkin ollaan ja ei vihata sentään kaikkia ihmisiä enkä ajattele niitä tilanteita kovinkaan usein. Pelot tietty jäi ja vaikea luottaa ihmisiin ja mun on vaikea tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, mutta muuten olen jollakin lailla selviytynyt.