Ruusu kokeilevalta kaudeltani.
Ratkaistavia pulmia:
- Tietokone sekoilee, joten yrittääkö viedä sitä korjattavaksi ja olla ilman konetta viikkoja vai yrittää ostaa uusi. Hm.
- Yleensä sade rauhoittaa, mutta nyt on sellainen tympeä ja stressaantunut olo. No, ainoa lohtu on se, että yleensä tämä olo muuttuu jossakin vaiheessa paremmaksi. Sitä odotellessa.
- Tulevaisuus on ihan liian auki ja ei todellakaan tiedä, mihin ponnistaa. Johonkin suuntaan olisi vaan lähdettävä, ettei jähmety vain paikoilleen. Mitään ei tapahdu, jos ei jotakin yritä, hm.
Epätietoisuus on kyllä todella kuluttavaa. Minulla on ehkä vähän samantyyppinen vaihe, että tulevaisuus on avoin enkä oikein tiedä, mitä tehdä. Haluan tehdä jotain työtä, mutta olen ihan hukassa sen suhteen. Tai en edes oikeastaan ole, mutta minulla ei ole vielä ainakaan rohkeutta yrittää. Ja se ärsyttää minua itseäni.
VastaaPoistaEhkä pitää antaa aikaa itselle, sinunkin. Miettiä, mitä sitä haluaisi oikeasti yrittää.
Ai niin, ihana sepiasävyinen ruusukuva. Siinä on jotain kaikuja menneestä ajasta.
VastaaPoistaMinulla samanlainen fiilis. Jotain pitäisi tehdä, mutta en tiedä mitä. Yritän kaikenlaista, vaikka en tiedä, onko niistä mihinkään. Pysähtyminen ja paikalleen jääminen pelottaa, mutta suunnasta ei ole tietoa.
VastaaPoistaElegia, kiitos kuvakehusta. Itsekin pidän tuosta väristä. On vähän erilainen.
VastaaPoistaVaikea vaihehan tämä on, kun on kaikki niin auki. Ei todellakaan mitään selvää. Ehkä jossakin vaiheessa avautuu. Toivon ainakin, hm.
Kirjastonhoitajatar, taitaa olla tällä hetkellä monella tällaista epätietoisuutta.