aina ja ikinä...

Mun ajattelulukkiutumassa on sellainen ajatus, että miksi kaikki laitteet hajoavat aina yhtäaikaa. Huomaa sana, aina. Sitä on kiva käyttää ja kuvitella, että aina käy näin.

Siinä mielessä mulla on ollut huonoa säkää, että jo kolmas tietokone on susi. Siis sellainen huono kappale, joka ei vaan kesta, vaikka ei ole halvimmasta päästä.

Ja tässä tilanteessa se uuden hankkiminen on haastavaa, kun ei ole ylimääräistä rahaa. Ja tietokonetta tässä työn etsinnässä sun muussa tiedon etsimisessä tarvitsen. Tuntuu jotenkin raskaalta ajatella juoksevansa päivittäin varaamassa kirjastosta koneen käyttöön. Lieko siellä tilaakaan. Tosin en ole vielä kokeillut.

Samaten mun housutilanne on huono. Tällä hetkellä kolmet farkut ovat rispaantuneet käyttökelvottomaan kuntoon. Ne on siis kerran jo paikattu, mutta päivittäisessä käytössä eivät ole kestäneet. Mä kun kulutan vaatteeni todella loppuun. Olisi siis pakko mennä ostamaan farkut, vaikkei ole varaa.

Tässä voisi ajatella, että en opi ikinä hoitamaan hyvin raha-asioitani. Vaikka olen välillä lepsunut rahojeni käytössä, niin ikinä sanaa ei kannata käyttää. Pitäisi ajatella niitä kertoja, kun olen onnistunut hoitamaan asiani hyvin, välttämään ostokiusauksen ja maksamaan laskun ajoissa. Niitäkin kertoja on.