Outoja sattumuksia:
- ensinnäkin en muista enää uniani. En ole edes varma, näenkö niitä. Kuulema jokainen näkee, mutta ei vain muista.
- mun tekee koko ajan mieli syödä jotakin ja varsinkin, kun olen kotona. Ja kun olen syönyt ruokaa, niin en tule ollenkaan täyteen ja tuntuu siltä, että voisi syödä vaikka hevosen (kuten sanonta kuuluu)
- mun silmissä mustuaiset ovat sellaiset isot ja rosoreunaiset. Mun mielestä mun silmät eivät näytä samanlaisilta kuin ennen vuotta 2008.
- en saa itseäni mitenkään tekemään kunnon kävelylenkkejä. Kateellisena katselen ihmisiä, jotka juoksevat ja muutenkin kuntoilevat.
- kirjoittaminen tuntuu jälleen kerran könköltä. Jatkan kirjoittamista ja odotan, että osaan jälleen kirjoittaa sujuvasti.
Lukiessani tekstisi tuli mieleeni olisiko jonkinmoista kevätväsymystä tai hiukan masennusta.
VastaaPoistatia, ehkä vähän väsymystä on. Toisaalta mähän olen aina väsynyt. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän.
VastaaPoistaMasentunut en koe olevani. Tietty jotkin ratkaisemattomat elämäntilanteeni ahdistavat välillä.