Olipa kerran Yvonne

kannettavaan lankesin

2011-12-20T21:59:00.003+02:00

Nyt mäkin olen kannettavan tietokoneen omistaja. Jäi jotenkin kammo tuohon edelliseen koneeseen. Vieläkin tämä mun asumismukavuus on vähän hakoteillä. En meinaa millään osata metelöidä, siis ihan kohtuullisesti ja normaalisti. Käytän noita kuulokkeita liikaakin, vaikka ei mun tarvitsisi.

En ole hirveästi viitsinyt tänne kirjoittaa, kun tulee tätä synkkää elämäntarinaa ja ajattelin, etteivät ihmiset jaksa sitä lukea kuitenkaan.

Ehdin tässä välissä olla töissäkin puoli vuotta. Nyt on taas uuden homman etsiminen. Mitään hajua ei ole tulevaisuudesta eikä mistään muustakaan.

Synkästä puolesta elämässäni voin mainita, etteivät noi ongelmat mihinkään kadonneet muuton myötä. Tämä elämänvaiheeni on niin uskomaton, ettei sitä usko kyllä helpolla oikein kukaan.

tuulia jos jonkinmoisia....

2011-06-16T17:03:00.003+03:00

Huh huh, nyt on kyllä tapahtunut niin paljon kaikenlaista, etten ole ehtinyt/jaksanut tulla tänne päivittämään.

Olen muuttamassa uuteen asuntoon, kun tämä nykyinen ei oikein ole ollut mieluisa. Ehkä on aikakin muuttaa ja katsoa uusia tuulia. Täydellistä paikkaa ei varmaan olekaan ja tietty haluaisin mökin, mutta eletään sitten kerrostalossa ja muokataan mieluiseksi.

Muitakin muutoksia käyn tässä läpi, mutta en vielä kerro, kun olen vähän taikauskoinen ja haluan ensin katsella vähän aikaa.

Sisustuskirjoja tulee kyllä ahmittua ja olen oikein urakalla katsonut leffoja. Leffateatterissa melkein asuin jossakin vaiheessa ja olen samalla tutustunut Helsingin eri paikkoihin. Katajanokan kävin kiertämässä ja samoin Karhusaaressa istuin ja nautin meren tuulista.

värikäs kuva.. taas kirja luettu...

2011-03-02T12:27:00.005+02:00

Tein tällaisen kuvan. Taitaa hyvin kuvata tämän hetken tuntoja.

Luin muuten kirjan Anu Mylläristä. Oli tosi mielenkiintoinen kirja, mitä on olla erinäköinen Suomessa ja adoptoitu. Paljon löysin omia tilanteita, vaikkei mua olekaan adoptoitu. Onneksi on kirjat ja onneksi osaa ja jaksaa lukea.

Vielä loppuun tämä lempisanontani: Kaikkeen tottuu, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.

seuraa...auringon kirkkaus... pelot ja lukko...

2011-02-27T12:41:00.003+02:00

Blogini on näköjään koko ajan jonossa. Ei halua näköjään päivittyä. Outo juttu.
Eilen olin tyttäreni luona. Oli kiva vaan olla ja pitää sen ajan seuraa, kun hän laittautui ja valmistautui lähtemään ulos. Ja eipä tarvinnut kökkiä kotona.
Ulkona on kaunista ja aurinko porottaa oikein kunnolla. Vieressäni käveli muutama englanninkielinen, jotka ihmettelivät Suomen auringon kirkkautta tähän aikaan.
Aamulla Hesaria lukiessani törmäsin juttuun miehestä, joka änkytti ja silti pystyi asiakaspalvelutyöhön. Itsekin pelkään niitä tilanteita, vaikka mulla ei olekaan varsinaista änkytystä, niin osaan kyllä mennä lukkoon ja vähäsanaiseksi.
Pelot ovat kait voittamista varten. Meistä jokainen pelkää jotakin ja näiden pelkojen kanssa ei auta muu kuin elää. Elämä alkaa kapeutua liikaa, jos antaa pelon peikon viedä.

Dappa dappa duu..seuraisiko hyvää kanssa..

2011-02-25T16:33:00.002+02:00

Pitää varmaan kohta muuttaa näitä blogin kuvauksia, kun en ole ehtinyt tänne kuvia laittamaan. Ja tekstiäkin tulee vaihtelevasti.

No niin, jos tässä pitää jotakin positiista tästä hetkestä kertoa, niin tässä muutama seikka:

Olen koko ajan liikkeessä. Näen maailmaa ja ihmisiä. Ja eri kirjastot tulee tutuiksi.
Kämppä pysyy siistinä, kun ei siellä paljoa ole ja kun on, niin tiskaa äkkiä ja katsoo muutenkin, että jää perussiistiksi, kun lähtee.
Työpaikkahakemuksiä lähettelen oikein urakalla. Pitäähän tämä levottomuus jotenkin kuluttaa.

Kait tämä tilanne johonkin johtaa. Toivottavasti jotakin hyvääkin tapahtuu. Toivon sitä oikein todella.

Henkistä kanttia tämä kysyy. Yritän psyykata itseäni, että kestän tilanteen.

Mihin sitä päänsä kallistaisi?...pahenee vain...

2011-02-16T14:04:00.004+02:00

Nyt tästä on tullut oikein naapurisota. Kun soitin isännöitsijälle tuosta koneesta ja naputtelusta, niin eiköhän tämä peijooni mene kertomaan näille mun ihanille naapureilleni mun soitosta ja että olen valittanut naputtelusta.
Mitä tästä seurasi? Nyt sitä sitten ollaan keskellä sotaa. Yläkerran muija on kuulema loukkaanutunut verisesti ja hakkaa tahallaan ihan koko ajan, kun vain kuuleekin, että olen kotona. Hän on oikein hakenut poikansa ja tyttärensä mukaan möykkäämään. He möykkäävät sitten oikein porukalla.
Yläkerran muija vielä kehtaa väittää olevansa kuuro ja että voin tehdä ihan mitä haluan mm. tietokoneella olo. No, kun sitten teen jotakin, niin alkaa tämä älämölö ja tavaroiden heittely lattialle, hissillä ravaaminen ylös ja alas (hän kun sattuu tietämäään, että se kuuluu mulle kaikkein eniten) ja roskiksia paukutellaa mennen tullen. Muija laittelee kaikenmaailman lappusia ja kortteja, että voin kaikkea tehdä, kun hän ei kuulema kuule.
Eilen sitten meni multa hermot, kun hän on alkanut herättää mut yölläkin. Vetää vessoja monta kertaa ja taas tiputtelee lattialle tavaroita. Ai niin, illastahan mun piti kertoa. Hän taas kuunteli tv:tä tosi kovalla, joten ajattelin laittaa omaankin tv:seen vähän ääntä. Siitä hän suivaantui ja alkoi taas hakata lattiaa. No, mä heitin painon seinään ja sitten olikin taas vähän aikaa hiljaista.
Tänään hän alkoi taas koputella heti aamusta, mutta onneksi olen saanut nukuttua sentään kymmeneen asti. Alkaa tosiaan mennä hermot, kun kumpikin naapuri vuorotellen hakkailee milloin mitäkin. Mulle kun vähäunisuus ei tee hyvää.
Tosiaan rupeaa teltta vaikuttamaan hyvältä vaihtoehdolta tai joku majoitushotelli, kun kotona ei voi kohta olla ollenkaan. En kohta enää tiedä, mitä tehdä. Ei tuo muuttokaan mikään halpa ratkaisu ole eikä tässä työttömänä ole edes helppoa löytää asuntoa.

Risukasaan paistaa joku valo?....

2011-02-09T17:42:00.002+02:00

On se jännä juttu, miten joku kriisi tai hankala tilanne vie energiaa ja ajatukset jumiutuvat juuri siihen asiaan. Tätä elämää kun on muutakin kuin tuo hankala tilanne.
Olen sentään saanut tässä jotakin aikaiseksi, mistä olen tietty ylpeä. En sentään kietoudu kuuntlemaan kolinaa, vaan elän sentään muutenkin. Kuuntelen musiikkia ja siivoskelen ja raivaan varastoa ja suunnittelen. Onneksi tämä tilanne on saanut mut toimimaan ja sentään teen asioita enkä vain ahdistu tai sure. Tuostakin on nimittäin kokemusta.
Olenhan halunnut pitkän aikaa aktiivisemmaksi ja osallistuvammaksi. Nyt sitten pakosta liikun, osallistun, opiskelen, raivaan ja olen ihmisten ilmoilla. Eli risukasaan paistaa joku valo.

musiikki vastaan hälämöly... miten onnistuu...

2011-02-03T17:02:00.004+02:00

Tällä hetkellä hukutan itseni musiikkiin. Pitää vaan valita oikeanlaista musiikkia oikeanlaiseen hetkeen. Mulla on irlantilaista kansanmusiikkia, kun pitää saada itsensä oikeaan taisteluvireeseen ja ettei naapurimelu kuulu. Sitten mulla on sellaista rauhallisenpaa, kun pitää rauhoittaa itsensä nukkumista varten, jos ei talo muuten hiljene. Ja sitten kuuntelen näitä muita levyjä ihan vain kuunnellakseni ja totuttaakseni itseni taustamusiikkiin.
Joskus kuuntelin paljonkin musiikkia. Nyt mulla on pakosta menossa tällainen kokeilu. Toivottavasti tästä poikii jotakin hyvääkin. Oppii vaikka eri musiikkityylejä.
Olen alkanut opiskella kieliä. Tämä oli se uusi juttu. Kun vain motivaatio pysyisi yllä, kun englanti on liian helppoa ja saksa taas aika vaikeaa. No, kokeillaan. Onpahan muutakin ajateltavaa. Niinhän sitä sanotaan, että hätä keinot keksii.
Vaikka kuinka lueskelisin teidän muiden blogeja, niin aika näillä koneilla on aika rajallista, kun pitäisi sitä työpaikkaa sun muuta tietoa etsiä. Yritän kuitenkin silloin tällöin piipahtaa vastavuoroisesti. Palaillaan.

kiertoteitä käyttäen...

2011-02-02T11:24:00.005+02:00

Evakossa ollaan taas. Naapurit yrittävät näköjään urakalla totuttaa mut kolinaan ja muuhun möykkään. Onneksi on keksitty korvatulpat ja musiikki kuulokkeilla. Ilman noita en varmaan jaksaisikaan.

Onneksi asioita voi tehdä ja onneksi on kirjasto. Täällä mä istuskelen ja kirjoittelen ja sain jopa kuvan laitettua. Työpaikkojen haku on vaan vähän hankalaa, mutta ehkä mä keksin jonkun kiertotien.

Kohta hankin teltan ja menen jonnekin metsään lepäämään. Siellä voi ainakin kuunnella lintujen laulua eikä kukaan kolistele kaappien ovia ja huudata pölynimuria.

Kuuntelin eilen sellaista elokuvamusiikkia. Oli jazzin vaikutteita. Oikeastaan hyvä kuunnella sellaista musiikkia, mitä ei normaalisti kuuntele, niin ei tule mielleyhtymiä omaan lempimusiikkiin.

Eilen luin myös kirjan: Tiikerin lapsi. Sen on kirjoittanut Torey Hayden. Mielenkiintoinen kirja ja herätti paljon ajatuksia ja vei myös ajatukset melusta muualle. Tosin joudun nyt lukemaan musiikki taustalla, mikä ei ole ihan helppoa.

Elämä on joskus aika erikoista ja yllättävää. No, onpahan tuo paska työpaikka (josta jouduin lähtemään) jäänyt taustalle, kun on ollut tässä muita huolia. No, onhan mulla omat seinät näköesteenä ja katto pään päällä, vaikka meluisaa onkin. Tällaista on siis asua papaeriasunnossa papaeriääänieristyksellä pahimmillaan.

Celtic Thunder - Brother in Arms

2011-01-29T17:15:00.001+02:00

Tämä taisi tulla tv:stäkin ja tämän lauluista tykkäsin eniten. Sellaista kivaa ja rauhoittavaa musiikkia ja hyvä ja kaunis ääni.

äänisotaa ja kotoa pakoa....

2011-01-26T19:31:00.002+02:00

Olen taas kirjastossa etsimässä tietoa ja samalla tulin menneeksi tähän koneelle. Kopioita tuli ostettua ja pari radioteattericd:tä tuli lainatttua.
Mulla on näköjään joku ääniyliherkkyys ja kaikenmaailman kolinaäänet ja varsinkin silloin kun itse teen ensin jotakin, ärsyttävät ja saan sellaisia sätkyjä (tulee sellainen olo, että naapuri tahallaan häiritsee).
Rauhoitan itseäni olemalla poissa asunnostani. Siitä on tullut mulle vieras. Pidän vieläkin sen mallista, mutta tämä huono äänieristys yhdistettynä häiriönaapureilla taitaa olla mulle liikaa. Ratkaisua etsitään, mutta ei tämä mikään helppo asia ole. Pidän tästä alueesta ja alueen luonnosta ja puutaloista.
Mulla on jonkinlaista äänipelkoa ja yliherkkyyttä äänille. Yritän saada itseni tottumaan taloni häiritseville äänille. Kuuntelen paljon musiikkia ja meren ääniä oli yhdessä kasetissa. Luonnon äänet kuulema rauhoittaisivat. Kun vaan kuulisi niitä jossakin. Tätä hälyä ja muuta kolinaa kyllä kuuluu.
Olen myös innostunut radioteatterista ja olen tänä vuonna tehnyt jotakin sellaista, minkä itselleni lupasin. Kerron siitä sitten, kunhan näen, että jaksan jatkaa tarpeeksi pitkään. Mulla kun välillä toi keskittyminen ja pitkäjänteisyys katoaa.
Luin myös kirjastossa kirjaa vasenkätisyydestä. Alan olla aika varma, että jospa sittenkin olisin ollut vasenkätinen. Tänään esim. kirjoitin vasemmalla kädellä ja opin aika helposti vasemmalla kirjoittamaan. Aivoille ei kuulema tee hyvää, jos ei saa käyttää luontaista kättään, vaan on pakotettu oikean käden käyttöön.

vaihtaisitko kasvosi...

2011-01-17T14:38:00.003+02:00

Katsoin eilen ohjelmaa tytöstä, joka halusi korjata kasvojaan leikkauksella, jotta häntä ei tuijotettaisi. Ohjelma herätti ajatuksia ja joitakin poimin.
kuulema, kun kohtaamme vähemmän kauniit kasvot, koemme silloin olomme epämukavaksi ja se saa meidät käyttäytymään torjuvasti (näin sanoi joku tutkija ohjelmassa)
milloin ihminen on kaunis ja voiko ihminen olla liian ruma tai liian kaunis
ohjelmassa puhui tyttö, joka oli lapsena polttanut kasvonsa. Kun hän puhui itseluottamuksesta ja hymyilemisestä ja ihmisiä silmiin katsomisesta, niin hänen vammansa alkoi jäädä taka-alalle ja katsoi häntä vain silmiin.
Tuo kasvonsa polttanut tyttö puhui siitä, että pitää luottaa itseensä ja hyväksyä itsensä. Ja jos joku kommentoi pahasti, niin sanoa sellaiselle ihmiselle, ettei sellainen käytös ole hyväksyttävää ja kertoa, miksi on sen näköinen kuin on
Haluaisin oppia luottamaan itseeni ja uskomaan itseeni.
Ns kaunis ihminenkin voi joutua tuijotuksen kohteeksi ja aina se ei ole hyväntahtoista.

mölypeikko....

2011-01-15T12:08:00.004+02:00

On tämä elämä välillä uskomatonta. Nyt tämä tilanne tuolla kerrostalossani on laukaissut mulla sellaisen ihmekäyttäytymisen. En jotenkin osaa enää rentoutua asunnossani. Yritän olla mahdollisimman hiljaa ja on vaikea tehdä mitään, mistä tulee ääntä. (Tosin en tykkää muutenkaan sellaisista kolina- tai paukausäänistä. Ne viiltävät korvia. Pitäisi varmaan kouluttaa nämä korvani kestämään erilaisia ääniä. Olen lukenut, että jos on kuulossa vikaa, niin äänet viiltävät. Aika ristiriitaista.)

Jotenkin tuli sellainen outo olo, kun on puhelimessa äidin kanssa, niin aletaan koputtaa tai sitten toi tietokone. Tuntuu jotenkin, että tämä tilanne tuli oudoksi, kun tuohon vierusnaapuriin muutti tuo laulava ja rummuttava naapuripariskunta.

Nyt sitten välttelen asuntoani ja yritän siellä ollessani olla mahdollisimman hiljaa. Olen nimittäin joskus lapsuudessani ja nuoruudessani asunut sellaisissa paikoissa, joissa on joutunut olemaan tosi hiljaa. Tuntuu kuin olisi palannut siihen aikaan.

En tiedä, pitäiskö ruveta mattoja kutomaan jossakin ja siellä paukuttaa oikein kunnolla.

En oikeastaan tiedä, miten saisin itseni metelöimään ja pitämään mölyä. Jotenkin vaan ärsyttää asunto, jossa asumisen äänet kuuluvat noin selvästi. Tulee ihan selvästi selllainen ääniahdistus tai mikä lienee. Korvatulpilla ja kuulokkeilla on tosiaan käyttöä.

arkistokuvaa auringonlasku....

2011-01-11T11:26:00.003+02:00

Osui pari vuotta sitten auringonlasku vastaan. No, eihän siinä muu auttanut kuin ottaa kuva ja ikuistaa tietokoneelle.

Olkapää alkaa jo liikkua paremmin, mikä on hyvä juttu. Eihän leikkauksesta olekaan kuin yksi vuosi. Pitkä ja kipuinen tie tämä omakuntoutus on ollut.

romanttinen kuvamuokkaus.... "teesejä"

2011-01-04T11:34:00.005+02:00

Nyt olen keksinyt jonkin kiertotavan tähän tietokoneella oloon. Huh, huh, että on vaikeaa joskus.

Tämän tyyppisen kuvan olen joskus muotoillut. Nyt kokeilen toista kuvanmuokkausohjelmaa ja en vielä osaa sitä käyttää, mutta sain tämän sentään jotekin koneelle.

UUsi vuosi on taas alkanut ja minkäänlaisia lupauksia en tehnyt.

Ehkäpä tänä vuonna olisi aika:

kohdella itseään hyvin

aina ei tarvitse suorittaa tai tehdä

olemme kaikki yhtä hyviä

jokainen ihminen on arvokas

oveluudella voitetaan enemmän kuin painostuksella tai pakolla

melkein jokaisesta tilanteesta löytyy se toinen puoli.

uusi vuosi 2011

2010-12-31T13:33:00.004+02:00

Eikö nyt olekin vuoden tapahtumien yhteenveto. Tulee mieleen se kirja, jonka mummi ja vaari saivat joka joulu. Mitä missä ja milloin.
Tänä vuonna olen kokenut leikkauksen ja kivun.
Tänä vuonna olen itse kuntouttanut kroppaani.
Tänä vuonna olen ollut läheisistäni huolissani.
Tänä vuonna olen kokeillut työssäoloa.
Tänä vuonna olen haaveillut.
Tänä vuonna olen asunut kirjastossa.
Tänä vuonna olen saanut rahallista apua.
Tänä vuonna olen edes hetkellisesti uskonut,
että elämä kantaa.

Ensi vuonna lupaan tehdä jotakin uutta.
Ensi vuonna lupaan kokeilla jotakin, mitä olen luvannut.

uusi bannerikuva... virtaamiskokemus...

2010-12-23T13:08:00.003+02:00

Vaikka tässä blogin bannerikuvassa on pientä epäselvyyttä, niin musta se on kuitenkin sellainen jouluinen kuva. Olivat nuo valot puoleen hintaan, niin halusin tunnelmaa kotiin.

Joulu on täynnä muistoja maalaistalosta ja ihmisvilistä. Ehkä joskus osaan tehdä joulun niillä eväillä, mitä mulla on. Nyt vielä kaipaan sellaista ryhmäjoulua ja ryhmähenkeä.

Tosin nyt on eka kerta pitkästä aikaa, kun nautin talvesta. Mulla ei ole niin kylmä, niin voin olla vähän aikaa ulkonakin. Kaunista on nytkin, kun luminen maisema näkyy tästä kirjaston ikkunasta. Täälläkin on pitkästä aikaa rauhallisenpaa, kun ihmiset ovat jouluvalmisteluissa ja mä taas istun kirjojen keskellä.

Luin muuten kirjaa (oli psykan oppikirjassa) virtaamiskokemuksesta. Siinähän kokee hyvänolon tunnetta, kun keskittyy johonkin ja on siinä hyvä. Tekemisen pitää kuulema olla sellaista, minkä osaa hyvin, että siihen voi täysin uppoutua ja unohtaa kaikki muu. Ei saa olla liian helppoa eikä liian vaikeaa.

Mikä kasvi.... jouluvaloni...jouluntoivotukset

2010-12-22T11:55:00.006+02:00

Ostin uuden huonekasvin, mutta myyjä ei tiennyt sen nimeä. Joten tuntisiko joku
tämän kasvin?

Tässä on mun jouluvaloni. Ne on luonnossa vielä kivemmannäköiset.

Viime päivinä kivana juttuna se, kun juttelin tässä yhden toisen naapurin kanssa tästä talosta. Tämä naapuri vaikuttaa sellaiselta tavallisen mukavalta ihmiseltä. Hänkin sanoi, että täällä kyllä kuuluu naapurin eläminen, mutta on hän asunut pahemmassakin. Kauhistuttaa ajatellakin, että löytyy vielä paperisempia asuinpaikkoja kuin tämä.

Meinasi unohtua tässä aattelussa, joten nyt toivotan oikein mukavaa joulua ja joulunaikaa ja mukavia naapureita ja rentoa yhdessäoloa!

resepti elämän- ja stressinhallintaan...

2010-12-18T12:20:00.002+02:00

Sain joulukortin ja käsikirjoitetun kirjeen eräältä ystävältäni, jonka olen tuntenut varmaan 30 vuotta. Hän asuu kaukana ja ei me niin usein enää nähdäkään, mutta kuulumisia vaihdetaan välillä.
Kirjoitin itsekin siihen vastauksen ja kerroin taas viimeaikaisia kuulumisia. Eipä vaan tässä hirveän positiivisia uutisia voinut kertoa.
On taas mulla kovilla tämä usko parenpaa päivään tai huomiseen, vaikka eihän elämässä kait koko ajan voi vaan ikäviä sattua.
Pitäisi keksiä vaan jostakin stressin hallintakeinot ja miten elää stressaavien ja ahdistavien asioiden keskellä. Useimmille ihmisillehän sattuu välillä ikäviä asioita, mutta jotkut ihmiset kestävät ne toisia paremmin. Mikä lienee resepti tuohon.

Naapurin oikeudet ja oma hiljaisuusvelvollisuus...

2010-12-15T17:33:00.003+02:00

On tämä kyllä uskomatonta. Juuri kun sain lämpöä lisää huoneistoon kolmen vuoden kinumisen jälkeen, niin sitten alkaa tämä ihme naputus ja koputus ja varsinkin silloin, kun olen tuolla tietokoneella. Kallis laite tuo tietokone on kotona matolla maata, jos en voi siinä rauhassa työskennellä. Se kun on mulle samalla huvi- että työkone.

Ai että ärsyttää ja ahistaa.

Pitää kerätä voimia, että jotakin tuohon ongelmaan keksii.

Ei mulla ole varaa tuota äänieristystä itse parantaa.

Kaikkea sitä joutuukin kokemaan, kun kaikukammiossa asuu.

Tässä on tekeminen, että saa itsensä rauhoituttea sen verran, että järkevästi tälle alkaa tehdä jotakin. Nyt on ollut sellainen paniikkin päällä että.

Kait tuo tuntuu niin pahalta jo senkin takia, että elän muuten niin hissukseen. Katson tv:tä kuulokkeilla ja muutenkin elän hiljaisesti. En möykkää enkä metelöi enkä naputtele enkä koputtele kenellekään. Ja vielä kun kysyin, että kuuluuko mitään koneen huriaa ja kumpikin naapuri kirkkain silmin väittää, ettei kuulu mitään ja saan olla koneella (ihan kuin heiltä mitään lupaa kysyisin).

Lapsuudessa on jo pitänyt niin hiljakseen elellä ja olenhan mä siihen jo tottunutkin, mutta jotakin rajaa sentää, haloo. Huokaus.

Tähän taloon, kun muutat,

ota huomioon, että hissukseen elät

ja tietokone ei mitään ääntä pitää saa.

Puhe kuuluu ja asiasi talossa tietävät,

vaikka et naapureille ole kertonut.

Naapurit kyllä saa naputella ja koputella

ja tv:eetä huudattaa.

Ota huomioon, että sulla itselle ei ole

mitään oikeuksia.

Asu, jos uskallat.

Värien leikkejä...

2010-12-13T11:06:00.004+02:00

Yksi ilta oli taivaalla upeita värejä, joita yritin ikuistaa. Jotakin käsitystä tästä kyllä saa.

Joulun jälkeen alkaakin valo lisääntyä ja sitten on taas kevät. Tosin tänä talvena olen voinut sentään ulkona kävellä, kun ei ole niin kylmä.

Vihdoinkin kuva....

2010-12-04T14:12:00.005+02:00

Tein tällaisen kuvamuotoilut perhoskuvasta, jota muistaakseni en ole ennen laittanut tänne.

Olen kotoa taas evakossa, kun halusin rauhassa laittaa tänne kuvan. Voi sitten kestää jonkin aikaa ennen kuin taas voin laittaa lisää kuvia.

On se totta, tuo sanonta, että kotona tulee mökkihöperöksi. On tosiaan välillä lähdettävä jonnekin, että koti tuntuu taas mukavalta.

Kävin muuten passikuvassa ja siitä tuli kyllä sellainen peikkokuva, että en meinannut tuntea itseäni.

Arjen kiemuroita ja evakkoideoita...

2010-12-02T15:39:00.003+02:00

Evakossa kotoa taas kerran. Toivottavasti tuolle äänieristysongelmalle löytyy ratkaisu jossakin vaiheessa.Sen takia olen siis evakossa. Kun menen kotona koneelle, niin joku naapureista alkaa kolistella hetimiten ja en pysyt keskittymään siihen, mitä teen.
Kävin eilen tyttärelläni ja tein Wii:llä sellaisen lihaskuntotestin, joka kertoo, minkä ikäinen lihaskunto mulla on. Sain siitä tulokseksi 44 vuotta. Aika hyvä tulos ja olen ylpeä itsestäni. Mullahan on ollut näitä kipuja ja olkapää leikattu ja lihakset kadonneet ja estrogeenivajausta ja muuta kroppakremppaa ja kuitenkin pystyin liikuttamaan käsiä ja osumaan virtuaalipalloon sun muuta. Onneksi en sentään ole ihan romu, vaikka sitä jo ehdin pelätä.
Tämä koulutusasia on vielä vähän auki. Tähän hätään ei ala mitään koulutusta, mihin voisin osallistua.
Olen lukenut tosi paljon mm. erilaisista oppijoista, Firman uudestaan, lääketieteellisiä kirjoja mm. estrogeenistä. Välillä on päiviä, jolloin muistan vaikka mitä ja osaan ja pystyn ja toisinaan mulle tulee hahmotushäiriöitä, eksyn ja en muista. Onneksi muistiakin voi harjoittaa. Ja aivot kuulema oppivat vaikka minkä ikäisenä uusia asioita. Aivot ovat plastisia ja joustavia. Nyt vaan uusia polkuja aivoihin tekemään, heh.

ken tahtoo leipuriksi...

2010-11-26T15:41:00.003+02:00

Istun taas kirjaston koneella, joten kuvia ei tähän hätään sitten voi laittaa. Mutta ehkä sitten tekstiä ainakin.

Olen miettinyt, mitä tässä sitten voisin yrittää. Mulle tuli ihan hullu ajatus, että jospa kouluttautuisin uudestaan ja vaikka leipuriksi tai kondiittoriksi. Mulla on kova tarve leipoa jotakin, niin ajattelin, josko sitä voisi jotenkin hyödyttää. Sarjassamme kehittäviä ajatuksia.

Mulle on tullut sellainen päivittäinen rytmi, että herään kirkasvalolamppuun ja juon kahvit ja sitten suunnistan kirjastoon. Tänäänkin olen jo ehtinyt käydä uusimassa passini. Jännä tuo uusi juttu eli sormenjäljet. Nyt mulle tuleekin sitten sellainen biopassi.

Tänään ei ole ollut kuumia aaltoja. Ehkä nämä lääkkeet, luontaistuote ja estrogenivoide ovat auttaneet. Hm.

onpahan tullut koettua

2010-11-16T10:43:00.004+02:00

Onpa taas kulunut pitkä aika kirjoittelusta. Tässä on vaan ollut kaikenlaista asiaa, mitä on pitänyt hoitaa, että en ole oikein jaksanut tähän perehtyä.

Töissä en ole enää ja mahdollisesti saan sen karenssin. Ei voi sitten mitään, mutta en halunnut menettää terveyttäni noin stressaavassa paikassa. Siellä oli johdossa ja työn jaossa tosi paljon vikaa.

Niinhän sitä sanotaan, että salama ei iske kahdesti samaan puuhun. No, nyt kävi sitten niin, että koin saman vaikean asian kaksi kertaa. Ja yhdessäkin olisi ollut ihan tarpeeksi kestämistä.

Työn haku on kieltämättä stressavaa, kun mua pelottaa mennä uuteen paikkaan, kun ei ikinä tiedä, mitä siellä taas kohtaa.

Ja olenpahan saanut myös nuo kuuluisat vaihdevuosioireet: hikoiluttaa, kuumottaa, mieli maassa ja vaikea nukkua hyvin.

ujo ankka ja ...

2010-10-10T12:42:00.004+03:00

Pieni ankan poikanen on näköjään ujo piimä. Nyt se on iso ja touhuaa jo täysillä muiden ankkojen kanssa.

Sain muuten lääkärinkin nauramaan, kun pyysin huvikseni lääkettä, jolla voisin kovettaa itseni. Sellaista kuulema ei ole. On vain sellaisia lääkkeitä, joilla voi turruttaa itsensä. No, mä haluan kuitenkin tuntea jotakin. Nauraminenkaan ei onnistu, jos ei voi tuntea mitään tai on ihan turta.

Onnistuin muuten kaakun teossa. Tein sellaisen oman version kakusta. Taikina ainakin oli tosi herkullista ja mikäs sitä oli valmista suklaakakkua syödessä.

runoke ja tunnelmia

2010-10-09T10:07:00.004+03:00

Olen miettinyt tuota ihmistä ja omia pelkojani. Hänessä on jotakin, mikä saa mut kananlihalle. En osaa oikein määrittää, mikä se asia on, mutta niin joka tapauksessa tapahtuu.Muistin nimittäin, että jollekin muulle osasin kyllä sanoa jämäkästi ei.

Eilen tuli tällaista tekstiä ulos:

Olen helvetin esikartanoissa,
missä vaanii hymyilevät silmät
ja ilkeä suu.

Sä tulet ja sä menet
ja vakuutat muut.
Ilmapiiri hyytyy,
on jäätävää.

Musta tulee hiiri,
pakoon en pääse,
vaan laskupinot naulaa mut paikoilleen.

Ihmiset puhuvat mulle, sitten eivät, kun heille
tulee vain tyhjä katse ja pelon kuori.
On jääkuningatar vauhdissa ja hovi seuraa.

Hänellä on naamio.
Se ajoittain rapisee.
Sain hetken katsoa hänen aitoon sisimpäänsä
ja en nähnyt siellä - mitään.

ankat uiskentelevat ja nyt väsähdin...

2010-10-04T13:43:00.004+03:00

Olen tällä viikolla ainakin kolme päivää sairaslomalla, kun alkoi tuntua, että stressioireet häiritsevät unta ja olemista. Toivottavasti sitten tulee asioihin jotakin tolkkua eikä tarvitsisi pelätä työhön menoa.

Haen tietysti muuta ja hakemuksia olen väsännyt, mutta kilpailu on kovaa. Tosin eihän sitä tarvita kuin se yksi onnenpotku. Pitäkää peukkua, että se tulee.

Käy ihan kateeksi ankkoja, jotka sulassa sovussa uiskentelevat.

missä kiekuu kukko?...

2010-09-28T16:18:00.002+03:00

Sattuipa käymään niin, että kukot kiekaisivat ja yritin tallentaa sitä kameralle. No, eihän se hyvin onnistunut, kun kukkoja riitti ja milloin kiekaisi yksi kukko ja milloin toinen. Yritä siinä sitten aidan raosta väännellä kameraa, että edes joka toinen esitys tallentuisi.

perhoskuvaa ja päivä...

2010-09-23T19:31:00.004+03:00

Viikko on taas vierähtänyt loppua kohti. Onneksi kohta koittaa viikonloppu ja on vapaa olemaan ja tekemään ja taas olemaan.

Olen alkanut katsoa muita työpaikkoja. Yhteen jo lähetin hakemuksen ja aion lisää lähettääkin. Toivottavasti poikivat tuloksen.

Mulla on menossa tällainen: elä tässä hetkessä -draivi. Yritän keskittyä vain tähän hetkeen enkä stressata huomista työpäivää. Ikinä kun ei tiedä, minkälainen päivästä muodostuu. Ja ainahan mä voin lähteä sieltä, jos tilanne menee ihan kestämättömäksi. Samalla suunnittelen varasuunnitelmaa.

Kuvana kesän lopun perhoskuva pienellä ripauksella muokkausta.

järvimaisemakuvaa ja ideointia...

2010-09-18T11:28:00.005+03:00

Tänään on taas parempi päivä. Olen lukenut vaikka mitä kirjoja ja hakenut itseeni rohkeutta ja kestävyyttä ja ideoita.

Kiitos myös tuesta ja neuvoista. Itse ei aina näe selkeästi omaa tilannettaan vaan alkaa nähdä kauhukuvia ja ahdistuu. Ja ei osaa toimia mitenkään tai ei keksi mitään strategiaa. Elämä tuntuu kohtalolta, johon ei voi mitenkään vaikuttaa.

Silloin on parempi olo, kun kokee tehneensä tarpeeksi ja yrittäneensä. Ei ole tavallaan pelkkä uhri vaan myös toimija ja vaikuttaja.

- suojele mainettasi
- rakenna avoimia ja rehellisiä suhteita muiden työntekijöiden kanssa
- pysy asiallisena ja rauhallisena
- tee työsi niin hyvin kuin osaat
- noudata sääntöjä

- katso, että ympärilläsi on ihmisiä todistamassa, että olet pysynyt asiallisena ja rauhallisena
- dokumentoi tilanne tarkasti
- puolusta ratkaisujasi, arvioitasi ja tuloksiasi tosiasioiden avulla
- älä laiminlyö velvollisuuksiasi

Paras puolustus on aina tehdä parhaansa kaikissa ainnetuista työtehtävissä.

Paras tapa puolustautua on olla työkavereiden kanssa tekemisissä niin paljon kuin mahdollista ja luoda mainetta ystävällisenä, lahjakkaana, pätevänä ja uskollisena henkilönä.

(lainaukset kirjasta: Käärmeet liituraisassa. Tekijöinä Paul Babiak ja Robert d. Hare. )

synkkä kuva ja neljästä viikosta selvitty, jippii

2010-09-17T20:16:00.005+03:00

Tein uuden kuvamuokkauksen ja tästä tuli aika synkän näköinen.

Tänään oli aika ristiriitainen olo kaikeinkaikkiaan. Tämä häirikkö puhui mulle ja heitti niin iloista juttua. Vastasin ihan noirmaalin asiallisesti, mutta kyllä mä vaistomaisesti olen varuillaan, vaikka en siinä tilanteessa tajua, mikä sen mussa aiheuttaa. Ehkä se, että hän teestentelee tai jotenkin yrittää liikaa. Ihan kuin se ei olisi aitoa. Sen huomaa hänen elekielestään.

Kait hänelle on sanottu jotakin ja ehdin olla muutaman päivän toisessa työpisteessäkin. On kyllä ollut taistelua koko työhön meno tai ainakin koko päivän siellä työssä pysyminen.

Tänään tuli parempi olo, kun olen lukenut taas paljon ja rauhoittelin itseäni aamulla, että eletään päivä kerrallaan ja voin mä samalla katsoa muita työpaikkojakin ja tarvittaessa sitten lähteä vaikka tylyn vauhdikkaasti. Velathan pitävät mut työssä kiinni.

Kirjojen mukaan ei kannata odottaa mitään tukea keltään työpaikallani. Tai on kuulema erittäin harvinaista, että kukaan tulisi kiusatun puolelle, kun pelkäävät, että itse voivat joutua samanlaiseen pätsiin kuin mä.

Pomolle en ole puhunut. Lienee jotakin huomannut.

kolmen viikon työsimputusta...kukkaruukku...

2010-09-11T09:19:00.004+03:00

Taas on viikko vierähtänyt ja en ole ehtinyt koneelle. Kaikki energia ja voimat menevät nyt tuolla työpaikalla kestämiseen ja ratkaisun löytämiseen. Viikolla ei millään jaksa olla koneella.

Esimerkki viikon kulusta: Jos kysyn jotakin, niin hän käskee ajattelemaan itse, vaikka hänen tehtävänsä olisi neuvoa. Hän ei tervehdi, vaan katsoo vihaisen ja kiukkuisen näköisesti. Hän valittaa ympäriinsä musta ja ihmiset toisensa jälkeen katsomat mua omituisesti eivätkä enää moikkaa. Joten tosi "kivaa".

Kolme viikoa olen tätä helvettiä kestänyt ja en todellakaan tiedä, jaksanko enää kauan. Yritän itse olla asiallinen, mutta ei se auta kuin hetkellisesti. Hän on siirtynyt sellaiseen tyyliin, ettei siihen oikein voi sanoa, että ei hyväksy.

Hän tuo kaikki virheversiot mulle. Silloin hän puhuu mulle ja aina kaikki virheet ovat mun vika. Mitään perehdytystä en saanut ja olen saanut onkia työstä tiedot keneltä milloinkin.

Nyt hän eristää mua muista ja kohta varmaan he eivät uskalla puhua mulle, kun pelkäävät tätä ihmistä. Hän suuttuu helposti ja on kovaääninen. Hän valittaa koko ajan.

Voinhan mä kertoa esimiehelleni. Ei kait se ainakaan pahemmaksi muuta, kun tilanne pahenee koko ajan muutenkin.

On se vaan kiva siirtyä toisesta p:sta työstä toiseen. Hyvä kun olin siitä edellisestä simputuksesta selvinnyt, niin sitten tämä.

Olin ollut tuolla joskus töissä ja silloin siellä oli ihan normaali työilmapiiri. En tajua, mikä työelämää oikein vaivaa, kun on tällaisia työpaikkoja. Ei ennen vuotta 2000 tällaista tarvinnut kokea.

lasimaalausikkunamuokkaus ja muuta jupinaa

2010-09-02T18:40:00.003+03:00

Mä aina välillä suunnittelen tähän blogiin jotakin yhtenäistä teemaa, mutta sitten se jää. Ja tämä teksti jatkuu elämän ihmettelynä.

Nyt on taas monta hajottavaa asiaa elämässä menossa. Mun keino on aina ollut, että yritän olla ajattelematta. Se toimii jonkin aikaa, kunnes koko korttitalo sortuu ja siinähän sitten koetaan ahdistusta.

Huomaan, että mun on naamakkain tosi vaikea ilmaista vihan tunnetta tai jämäkkyyttä, vaikka aihetta olisikin. Olen tottunut liikaa itseäni joissakin tilanteissa hillitsemään ja en uskalla oikein sanoa mitään. Kait pelkään, että tilanne vaan pahenee, mistä mulla on jo kokemusta.

Työpaikassani en ole taaskaan päässyt helpolla. Kyllästyttää tämä tällainen, mutta toivon, että joku päivä olen jämäkämpi ja uskallan sanoa vastaan tai mennä suoraan puhumaan, jos jokin asia vaivaa.

Onpa elämssä aina uutta opittavaa. Ja kait joutuu niitä tilanteita kokemaan kunnes oppii.

Jossakin lehdessä oli hyvä sarjakuvateksti. Siinä sanoo toinen toiselle, että virheitä tekemällä oppii. Siihen toinen vastaa, että nyt virheitä tekemään, oppisi paljon.

hyväksi vai ei...nukkuva possu....

2010-08-28T09:25:00.003+03:00

Elämä on täynnä yllättäviä tilanteita ja joskus ei vaan tiedä, onko ne hyväksi vai ei.Uusi tilanteeni on nimittäin se, että olen mennyt töihin. Viikon olen puurtanut ja vasen (leikattu) olkapää oli eilen niin kipeä, että joiduin ottamaan särkylääkkeen.

Työ on ihan okei, mutta ihmiset ovat tuolla aika värikkäitä. Ja mitenköhän osuu usein työhönperehdyttäjäksi sellainen, jolla ei ole hermoja ja taitoja kyseiseen tehtävään kuten esim. tuolla. Tällä hetkellä tuntuu, että työ vie enemmän energiaa kuin antaa.

No, onneksi on nyt viikonloppu ja voin touhuta omiani. Huomenna olen menossa tyttäreni synttäreille ja toivottavasti jossakin vaiheessa lakkaan ajattelemasta työasioita.

Järven rantaa....pöllähtänyt olo...

2010-08-22T10:07:00.003+03:00

Nyt on taas muutoksen tuulia ilmassa. En vielä kerro, mitä, kun en vielä usko todeksi. Katsotaan sitten huomenna, miltä tuntuu ja mitä ajattelen. Nyt olen ihan pöllähtänyt. Taitaa olla pysyvä tila meikäläisellä.

Syksy näköjään saapuu ja viileämmät ilmat. No, johan tuota lämpöaaltoa kestikin. Ja syksykin voi olla kaunista aikaa, varsinkin jos ruska näyttäytyy.

Kuva on otettu järven rannalta. Mahtavaa hiljaisuutta ja puiden kuiskintaa.

Nukkuva possu... mitä paljastaa...isän tapaaminen..

2010-08-18T10:00:00.004+03:00

On se jännä juttu, että vaikka kuinka kauan olen tätä blogia pitänyt, niin silti välillä iskee esiintymiskuume ja ei oikein tiedä, kuinka paljon on hyvä/järkevä/ itsestään ja elämästään paljastaa. Kirjoitanhan jo nimimerkillä, mutta silti välillä on sellainen pelko, että jos mä paljastan itsestäni liikaa tai vääriä asioita.

Nyt kuitenkin paljastan edes jotakin. Isäni on taas tulossa käymään Saksasta melkein viikoksi. Hän on yli 80-vuotias ja ison leikkauksen takia lähimuisti pätkii. Mennään vastaan lentokentälle ja katsotaan, mitä sitten tehdään.

Uusi tilanne tämä on meille kaikille, kun isäni on ollut tosi itsenäinen ja tykkää itse tehdä asioita. Hän ei yleensä pidä siitä, että hänen tapoihinsa puututaan. Nyt sitten vaimo lähettää terveisiä, että pitäisi katsoa, mitä hän juo ja syö ( ei siis alkoholia eikä rasvaista ruokaa).

Kyllä mä aina vähän jännitän näitä tapaamisia. Joten saas nyt nähdä, miten tällä kertaa menee ja miten sitä osaa tähän uuteen rooliin heittäytyä. En kyllä aio puuttua hänen syömisiinsä tai juomisiinsa, ellei ihan holttimaksi menisi, tosin isäni juo pullon olutta ruuan kanssa ja se ei ole musta paljon. Kait sitä pitää elämästä nauttia, varsinkin kun tuon sairauden jälkeen elossa on vuoden päästä 2 prosenttia.

Pesimispuuhien tulos...

2010-08-16T17:13:00.006+03:00

Näköjään lintujen pesimispuuhat tuottivat tulosta, kun tuo pieni untuvikko touhuaa emonsa kanssa. On se vaan niin söpön ja pienen näköinen.

Alkoi pientä poikasta väsyttää uintiretki äidin kanssa.

Taas on kaikenlaisia prosesseja menossa enkä ole ollut tässä koneella. Aivot käyvät ylikierrosta, kun pitää miettiä näitä vaihtoehtoja.

Kotiin on kiva tulla reissusta, mutta kodista on myös kiva lähteä jonnekin. Ja elämässä ja luonnossa riittää ihmettelemistä.

Keltainen Päivänsilmä...tempperamentin saloja...

2010-08-11T10:18:00.008+03:00

Aloitin eilen Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan: Tempperamentti, stressi ja elämänhallinta, jonka luin loppuun tänä aamuna. Olipa tosi mielenkiintoinen kirja ja valoitti tätäkin asiaa uudella tavalla.

Poimittua:

tempperamentti on toimintatyyli tai tapa reagoida
tapa reagoida omiin sisäisiin tiloihin on myös tempperamenttia
kaikesta kasvatuksesta huolimatta ihminen säilyy yksilönä läpi elämän
tempperamentti selittää sen, miksi emme muutu toistemme klooneiksi, vaikka kasvaisimme yhdessä ja kävisimme läpi täsmälleen samat kokemukset
aikuisen ihmisen tempperamentti tulee parhaiten ilmi poikkeus- tai ääriolosuhteissa

Tempperamenttia ei ihminen itse tietoisesti synnytä, vaan se nousee itsestään.

- taipumus herää itsestään, mutta käytöksen ihminen määrää itse

Sitten tuossa kirjassa on mielenkiintoinen osuus sosiaalisuudesta. Sosiaalisuus on siis seurallisuutta eikä sosiaalisia taitoja.
Sosiaalisuus ei siis viittaa ihmisen sosiaalisiin taitoihin ja kykyyn tulla toimeen muiden kanssa vaan haluun olla ihmisten kanssa.
Sosiaalisuus on synnynnäinen tempperamenttipiirre, kun taas sosiaaliset taidot ovat opittuja.
Voi myös olla sellainen ihminen, joka haluaa jatkuvasti ihmisten seuraan, vaikka on vailla sosiaalisia taitoja.
Tärkeätä muistaa, että vaikka ihminen ei olisi kovinkaan seurallinen, hän voi hallita sosiaaliset vuorovaikutustilanteet erinomaisesti.

Tempperamentti vaikuttaa siihen, mistä ihminen innostuu, mikä on hänestä hauskaa, ja mitä hän mieluiten välttää. Tempperamentti vaikuttaa siihen, mikä kenenkin mielestä on hyvä elämä ja selittää, miksi olen tällainen kuin olen, ja miksi en ole muuttunut toisenlaiseksi kaikista yrityksistäni huolimatta.

Nyt ymmärrän joitakin piirteitäni tempperamenttipiirteiksi kuten epäjärjestelmällisyys kotona, mutta töissä pystyn tosi järjestelmälliseen ja pikkutarkkaan työhön. Ja olen temperamentiltani keskisosiaalinen eli viihdyn ihmisten seurassa, vaikka välillä tarvitsen yksinoloa.

sykleissä ja hevosen selkään...

2010-08-10T09:00:00.002+03:00

Eilinen oli aika raskas päivä. Nyt on taas sellainen olo, että vaikka on pudottu hevosen selästä, niin uudestaan vaan selkään ja menoksi. Hevosen selästä olen joskus pudonnutkin ja takaisin kivunnut. Siitä ei jäänyt traumaa. Mutta.

Nämä mun viime työpaikat ovatkin olleet niin outoja, että kait mua vähän arveluttaa. Toivon, että löytyy muunlaisiakin työpaikkoja. Toisaalta jos olen nyt ollut parissa huonossa, niin eiköhän ole seuraavaksi vuorossa joku mukavakin paikka. Eikö elämä mene sykleissä? Välillä raskaita asioita ja välillä sitten helponpaa.

Gimpin uudesta ja englanninkielisestä versiosta löysin uusia nippeleitä.

oudot kuviot...

2010-08-09T17:19:00.003+03:00

Tulipa tuossa mieleen, minkälaisissa työhaastatteluissa sitä onkaan ollut. Omituisin oli varmaan se
jossa haastattelija oli tosi rennosti ja melkeinpä huolimattomasti pukeutunut. Vaikka itsellä oli farkut, niin vaikutin silti liian hienolta, mitä ei yleensä tapahdu.
haastattelija puhuu ja puhuu ja ei kysy multa mitään. Huomaan itsessäni, että en oikein tiedä, mitä puhuisin ja kysyttävää ei jää, kun talon tavat ja ihmiset esitellään työpistettä myöten (tuohon paikkaan en siis päässyt). Ja puhutaan siihen malliin, kun jo kuuluisin taloon ja mietitään puhelimen saamista sun muuta.
Kehutaan meikäläistä ja annetaan positiivista palautetta. Ei se ihme ole, että en aina luota tuohon positiiviseen palautteeseen, kun se ei käytännössä merkitse mitään.

puhelinmyyntiä ja kadehtimisen problematiikkaa...

2010-08-06T10:58:00.004+03:00

Taidan olla puhelinmyyjien lempiasiakas. He jaksavat soittaa ja kertoa toinen toistaan hienoimmista tarjouksista, vaikka en ole tilannut mitään uutta lehteä kolmeen vuoteen. En halua uutta lehteä enkä halua lisää maksettavaa. Huokaus.

Välillä aina mietin kateuden problematiikkaa. Onko luonnollista olla kateellinen? Vai onko kateellinen ihminen huono tai muuten itsekeskeinen ihminen?

Myönnän olevani välillä kateellinen. Olen kateellinen ihmisille, jotka elävät hyvässä parisuhteessa. Olen kateellinen ihmisille, jotka uskaltavat tehdä asioita ja ovat rohkeita ja periksiantamattomia.

Mutta koetan hallita kateuttani. Ja haluan onnistua omassa elämässäni, mutta en halua toisilta mitään pois. Joku on sanonut, että on turha kadehtia muita onnellisen näköisiä ihmisä, sillä ei tiedä, mitä he ovat elämässään kokeneet.

sämpylöitä ja ajattelemattomuus...

2010-08-05T09:48:00.002+03:00

Pitää kohta lähteä tyttären luo, kun lupasin viedä heinää ja siemeniä marsuille. Tuleepahan tehtyä lenkki samalla.

Laitoin eilen sämpylätaikinan jääkaappiin ja paistoin noi sämpylät näin aamusella. Ne ovat ihan eri makuisia, kun ovat saaneet pitkään kohota. Pitääpä tehdä noin usemammin.

Mä huomaan, että yritän olla ajattelematta tilannettani. Ei vaan auta tuo ajattelemattomuus. Todellisuus iskee päälle. Samoin mua jännittää, löydänkö mä mitään töitä vai miten tässä oikein käy. Kun hakee ja mistään ei mitään kuulu, niin tulee aika epätoivoinen olo, mutta eipä tässä ilman yritystä mitään tapahdu ja yritän pitää itseni mahdollisuuksien katsojana eikä realistina. Ihmeitähän tapahtuu ja ehkä mullekin.

Tähänkö ollaan menossa?...

2010-08-04T09:55:00.010+03:00

Onkohan tämä nykytrendi? Kun joutuu sairaalassa pitkäänkin odottelemaan lääkärin tuloa, niin saa/joutuu itsensä hoitamaan kuten ruotsalaisessa sairaalassa oli käynyt. Tosin siellä sairaala ilmoitti tapauksen poliisille. Onkohan se laitonta, tuo itsensä paikkaaminen, jos joutuu tuntikausia lääkärille pääsyä jonottamaan, hm?

Välillä kieltämättä on tuntunut siltä, että saa lääkärille kertoa, mikä vaivaa ja samalla, miten haluaa hoidettavan. Tekee tavallaan lääkärin työn.

Itse olen saanut tätä olkapäättä kuntouttaa, kun sairaalan lääkäri totesi, etten tarvitse fysioterapiaa. Tiedä sitten, kuinka oikein olen tehnyt, kun mitenkään ei kontroloida. Ehkä tuo kirurgi leikata osaa, mutta ei ainakaan tutkia eikä neuvoa eteenpäin, joten puolet ainakin lääkärin työstä jää tekemättä.

Dokumentin viemää...Brazilia.. karnevaalit...

2010-08-03T10:28:00.005+03:00

Katsoin eilen dokumentin Braziliasta. Dokumentti oli mielenkiintoinen ja tuli halu lähteä katsomaan muita maita.

Siinä näytettiin karnevaaleja, Capoeira tanssillista taistelulajia ja erästä naishelikopterilentäjää, joka toimi taksina. Oli kuulema kannattavanpaa yritykselle palkata helikopteri viemään paikasta toiseen kuin antaa asiantuntijan seistä puoli päivää autoruuhkissa. Kaupungissa kun oli 18 miljoonaa ihmistä, huh.

Tuo tanssillinen Capoeira vaikutti sulavalta ja tuli siitä mieleen parhaat hiphop -tanssijat.

Sao Palolossa kerrottiin tuosta naisesta, joka halusi edetä helikopterilentäjänä. Hän pärjäsi hyvin sokkokokeissa, joka mahdollistaa lentämisen pimeässä tai vaikeissa olosuhteissa.

Oli myös eräs karjapaimen, joka haaveili härkäratsastajan urasta.Hän pääsikin näyttämään taitonsa ja oli se hurjan näköistä touhua. Hänellä oli myös hyvä elämänmotto: jostainhan se pitää aloittaa.

Taivaan kansi.. uusi ulkoasu (vähän kesken).. muistamisesta..

2010-07-30T11:26:00.005+03:00

Kokeilin muuttaa tämän blogin ulkoasua, mutta onpa vaikea tuo uusi versio. En jaksanut jäädä tätä enenpää vääntämään, mutta ehkä vähitellen löydän noita vempaimia, millä tätä muuttaa. Ei vaan jaksa enenpää keskittyä, muuten menee hermot. Taidan olla liian lyhytjänteinen tällaiseen.

Pongasin eilen pilviä. Oli muuten kaunista taivaalla.

Herättyäni luin Psykan kirjaa. Mielenkiintoinen oli tuo kirja, vaikka psykkaa olen lukenut ennenkin. Ehkä nyt olin vastaanottavaisella tuulella. Monia tuttuja asioita löytyi, mutta myös tosi paljon uutta.

Muistamisessa olenkin käyttänyt muistikikkoja ja mieleenpainamista. Tunnuslukuja kun täytyy painaa mieleen, niin hahmotan ne ensin tässä numeronäppäimessä ja sitten yritän löytää niiden rytmin. Olen muutenkin joutunut käyttämään muistamisesa kaikkia aistejani. Olen piirtänyt kuvioita, lukenut ääneen, painanut mieleen ja sitten taas kerrannut. Olen saattanut kävellä yhtäaikaa. Ja tietty auttaa, jos pystyy kiinnostumaan lukemastaan. Ainahan ei voi valita, mitä opettelee, ainakaan koulussa.

Sinisen talon paratiisi ja ekat omat...

2010-07-28T09:10:00.005+03:00

Olin eilisen päivän paratiisissa. Mun ystävä löysi tämän paikan viime vuonna. Ja tämä on Vantaalla, vaikka näyttää ihan siltä kuin olisi maalla.

Oli ihanan hiljaista ja kaunista. Sisustus vei mennessään.

Heillä on pieni metsätilkku vieressä, jossa oli satoja ja taas satoja mustikoita. Keräsin äkkiä astiani täyteen ja sain kotiin viemisiä. Tämän kesän ensimmäinen mustikkamaito. Leijailen vieläkin paratiisin jälkitunnelmissa.

Uusi kirja...

2010-07-23T09:58:00.004+03:00

Ostin uuden kirjan kaupungilla käydessäni. Tämä on hyvä yleisopus valokuvauksesta. Mulla on menossa nyt sellainen vaihe, että haluan rauhassa tutkia valokuvauksen saloja.

Mulla oli ensin lainassa tuo kirja, mutta joku ehti sen jo varata. Jos olisin saanut pitää tuota kirjaa vähän kauemmin, niin ehkä en olisi sitä ostanut.

Mulla on myös uusi jääkaappi ja nyt pitää sitten alkaa täyttää sitä ja pakastinta, kun ovat toimia. Jippii.

tilillä maannut raha...

2010-07-21T10:04:00.004+03:00

Taisin kertoakin, kuinka mun nimellä oli mennyt postia äidilleni. No, siinä oli sitten äitini osoite. Se sisälsi jonkun tiedotteen tilista.

En tiennyt koko tilin olemassaolosta ollenkaan. Siinä sitten soittelemaan ja ihmettelmään, mikä se mahtaisi olla. Puhelimessa sain tietää ( kun olin tunnistautunut), että siihen oli laitettu rahaa joskus 1993. Siellä se oli sitten muhinut ja kasvanut korkoa.

Se oli avattu mun asiakasnumerolla, mutta ei mun henkilötunnuksillani. Ei auttanut muu kuin mennä pankkiin ja en uskonut vieläkään, että mulla olisi sivussa rahaa, mutta uskottavahan se oli.

Tämän kuukauden laskut saan hoidettua, huh. Ihmeitä on näköjään olemassa ja raha voi kasvaa puussa.

Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa.. arkea..

2010-07-20T09:41:00.003+03:00

Lauantaina kävin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Oli ilta, joten ei ollut noita kastelulaitteita toiminnassa. Suihkulähdettä on hypnoottista katsoa ja vilvoittaa kivasti.

Viime yönä en nähnytkään unia, vaan mua otti päähän. Otti päähän tämä asunto ja se, että asioita saa pyytää monta kertaa. Siltä ainakin eilen tuntui.

Nähtävästi olen saamassa uutta jääkaappia, mutta uskon vasta sitten kun näen.

Oudosti oli postini mennyt äitini luo. Siinä oli mun nimi, mutta äitini osoite. Tosi outoa.

Katsoin eilen ohjelmaa Tough love. Sitä katsoessa tuli sellainen tunne, että meikäläisenkin olisi hyvä olla siellä. Ehkä sitten munkin onni kääntyisi.

Järkevin ikä...mangneetti...keltaruusu...

2010-07-19T09:36:00.006+03:00

Mulla on ovessa mangneetteja, joista osan olen saanut ja osan ostanut milloin mistäkin.

Ruusuissa mun lempiväri taitaa olla vaalea joko keltainen tai vaaleanpunainen.

Viime yönä nukuin vähän paremmin ja ei ahdistanut niin paljon nukkumaan mentäessä. Mutta mun exä tuli uneen ja tuopa mua ärsyttää tosi paljon. Menisi omiin uuniinsa seikkailemaan. Mitä varten pitää mun unessa ilmestyä? Pah.

Luin muuten Geo -lehdestä juttua, mikä olisi järkevin ikä johonkin toimintaan. Kuulema sakinpelaajat ovat parhaimmillaan 35-vuotiaina ja kirjailijat 50-vuotiaina. Taloudelliset päätökset tekee viisaimmin 53-vuotiaana. No, eihän sitten ihme ole, kun mulla on vielä hakusessa rahan käyttö, kun olen liian nuori. Parisen vuotta vielä, niin johan hoidan raha-asiani viimeisen päälle, heh.

Värimuokkaus...yöt painavat... testejä...

2010-07-17T12:15:00.005+03:00

Yöt on välillä raskaita, kun ahdistavat ajatukset pyörivät vaan päässä. Tulee sellaisia takaumia, joissa näen itseni. Ahdistun omista teoistani ja kadun. Tosi raskasta olla ja silloin ei auta muu kuin nousta ja lukea vaikka jotakin. Jossakin vaiheessa menee kyllä ohi.

Yöt on muutenkin sellaista aikaa, että ajatusjumit vaivaavat. Mitenköhän saisi nukuttuä nätisti ja ilman ahdistusta.

Viime yönä olin hereilä klo. kahden aikaan ja otin vielä tuon allergialääkkeen. Helpotti hengitys heti. Tosin avasin toisen ikkunan, että ilmanvaihto pelaisi. Tämä heinäkausi aiheuttaa mulle nykyään oireita.

26. päivä testaavat nenähengistystäni ja ottavat allergiatestejä. Toivottavasti jotakin selviää. Tällä hetkellä ei huvita mennä leikkaukseen, jos tulee ilmi, että nenäseinä on vino ja siksi vaikeuttaa hengittämistä. Katsotaan ja ihmetellään. Ja päätetään sitten, jos niikseen on.

(kuva on sellaista kokeilua ja kuvaa aika hyvin oloani yöllä)

Pioni pixelivajaana... kyselyä...

2010-07-16T20:46:00.004+03:00

Vaaleanpunainen Pioni on kyllä kaunis katsella. Pidän siitä enemmän kuin tummanpunaisesta. Valkoinenkin on kaunis.

Törmäsinköhän lehdessä vai oliko siitä tv:ssä, sitä en muista. Mutta siinä oli juttua, että ihmiset istuttavat kasveja kaikkialle, minne vaan mahtuu, tuohon yleiseen maahan kaupunkiin. Pitäisiköhän itsekin kokeilla laittaa täällä pihalle kasveja ja tuonne ojan viereen kaunistukseksi.

Tämä uusi versio Gimp:stä on sitten outo. Se häivyttää kuvasta tarkkuuta, kun kuvaa pienentää, outoa.

Tuossa vieressä on kysely, miten hitaasti on oppinut vartalonsa puolet hyväksymään. Mulla on ainakin kestänyt ja liekö mä vieläkään ihan sinut itseni kanssa. Mutta itsestä ei pääse eroon, joten tähän sitä on sopeuduttava ja nähtävä tässä hyvätkin puolensa.

Se mua on kyllä lohduttanut, että me jokainen ollaan yksilöitä ja ainoita kappaleita. Toista minää ei siis tule vastaan.

Gimp:stä nenään....

2010-07-15T07:34:00.004+03:00

Kokeilin ottaa uuden kaislakuvan, mutta en saanut tästä yhtä hyvää kuin viimeksi. Ja latasin tähän uudelle koneelle tuon Gimp:in, jota olen ennenkin käyttänyt. Se on vaan muuttunut niin paljon, että on taas opeteltavaa ja kielikin on englanti. Huh.

Mun nenästä löytyi patti ja tutkivat Hyk:ssä, mikä se on. Taisi olla vaan joku rusto. Valitin samalla, että nenän kautta on hankala hengittää. Sain kutsun tulla erilaisiin kokeisiin allergiaan liittyen. Josko nyt löytyisi joku syy tähän väsymykseen.

Tuo jääkaappijuttu on vieläkin auki. Eivät voi korjata ja uuttakaan ei ole näkynyt. Blääh.

kun kerran uuden jääkaapin saisi...

2010-07-12T19:47:00.003+03:00

Niinhän sitä sanotaan, että ne pienet asiat. On tämä erikoista tämä mun jääkaappiasiakin. Olen asunut tässä asunnossa viitisen vuotta ja sinä aikana tuota jääkaappia (siis 20 vuotta vanha sähkösyöppöä) on jo kerran korjattu.

Ei pysy tuo lämpö tasaisena eikä pakasta kunnolla ja sähköäkin kuluttaa, että sillä voisi vaikka minkä voimalan perustaa.

Nyt jaksaa tuo pihi isännöitsijä sitten laittaa korjaajia soittamaan mulle, että tulevat katsomaan. Kun kerron merkin ja ne numerosarjat, toteavat, että eihän tuohon saa enää osiakaan.

Ensin sitten luvataan(siis korjaaja lupasi) uuden jääkaapin ja sitten taas ollaan tulossa korjaamaan. No, meikäläinen ostaa purkkiruokaa ja mansikoita, kun kerran vihannekset jäätyvät tai maito happanee.

Elämä on tällaisia pieniä asioita ja tätä yhtä sopimista ja vekslaamista ja hermojen kiristämistä. Kuka väittää, että naiset ovat oikullisia, huh.

hautausmaalla....

2010-07-12T11:40:00.005+03:00

Kävin eilen hautaasmaalla katselemassa. Joku sukulainen lienee haudattuna tännekin, mutta ei osunut silmään.

Kauniita koristeita ihmisillä oli haudoilla ja hautakivillä. Jotkut hautakivet olivat suureellisia ja isoja ja joissakin oli vaan risti.

kirjasta: Koulukiusaamiseen puuttuminen...

2010-07-10T09:54:00.002+03:00

Löysin mielenkiintoisen kirjan kirjastosta: Koulukiusaamiseen puuttuminen, jonka on kirjoittanut Christina Salmivalli.

Tässä muutamia otteita:
mitä se on

kiusaaminen on vallan tai voiman käyttöä
ratkaisevaa on tekojen systemaattisuus

mikä suojaa

liika suojelu ei auta lasta, vaan pitäisi rohkaista arkaakin lasta liittymään harrastuksiin, ryhmiin
ystävyyssuhteet suojaavat lasta kiusatuksi tulemiselta
näennäinen välinpitämättömyys paras keino, jos joutuu kiusatuksi
jämäkkyyttä voi opetella
kiusaaja antaa periksi, ellei saa odottamaansa palkintoa eli kiusattua provosoitua

Kansainvälisesti vähiten kiusaamista esiintyy Ruotsissa.

mitä kiusaaminen tekee

kokonaisvaltainen ihmisarvon menetys vertaisryhmässä
aiheuttaa pahimmillaan masentuneisuutta, huonoa itsetuntoa, kielteisen minäkuvan, yksinäisyyttä ja itsetuhoajatuksia.

Kiusatuista ei tavallisesti tule ajan mittään aggressiivista vaan pikemminkin yhä arempia, vetäytyneempiä ja vähemmän aggresiivisia. On pelkkä myytti, että kiusatusta tulee kiusaaja.

Suojaava vaikutus kiusaamiselta: yksikin hyvä ystävä, kotona tukea ja johonkin ryhmään kuuluminen.

Kiusaaminen on kehityksellinen riski myös kiusaajalle. Moni kouluajan kiusaaja eksyy rikoksen polulle ja antisosiaaliseen elämään. Oppivat saamaan tahtonsa läpi aggressiivisuudella.

Monilla muita kiusaavilla lapsilla on voimakas itsekorostuksen tarve, halu olla esillä, huomion kohteena. Kiusaajien suosio ryhmässä perustuu pelonsekaiseen kunnioitukseen.

Kiusaaminen on aina ryhmän asia. Jos ryhmä ei salli sitä, niin kiusaamista ei tapahdu.

Eniten kiusataan ala-asteelle ja sitten vähenee. Kiusaaminen taas kasvaa yläasteen 8-9 luokalla.

Kirja oli tosi mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia. Ehkä kun luen tästä asiasta mahdollisimman paljon, niin omatkin kokemukset haalenevat. Pahin kiusaaminen omalla kohdalla tapahtui ekan luokan opettajan toimesta ja siitä mulla on varmaan pahimmat traumat. (olenkin tästä joskus maininnut)

Yläasteelle jouduin myös kiusaamisen kohteeksi, kun meidän luokalla oli sellainen poikajengi, johon kuului muutama tyttökin. Tässä kokemuksessa on se hyvä puoli, että 9-luokalla kyseisen jengin pomo päätti mun kiusaamisen. Hän tuli mun puolelle ja yritti olla ystävällinen. Tosin siinä vaiheessa olin jo liian ujo.

No, vaikka on kouluaika ollut raskasta, niin tässä sitä kuitenkin ollaan ja ei vihata sentään kaikkia ihmisiä enkä ajattele niitä tilanteita kovinkaan usein. Pelot tietty jäi ja vaikea luottaa ihmisiin ja mun on vaikea tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, mutta muuten olen jollakin lailla selviytynyt.

Lumme ja päivän touhuja...

2010-07-08T08:50:00.004+03:00

Olin eilen asioilla kaupungilla. Katselin uusia lenkkareita, mutta en ostanut kuin uudet mun jalkaan muotoillut pohjalliset. Oikea murheenryynijalka laitettiin oikeaan asentoon, kun tuppaa toi nilkka menemään vinoon. Saas nyt nähdä, miten toimivat.

Sitten menin leffaan katsomaan Grazy Heart (elokuvasta tässä linkissä).
Leffateatterissa meitä oli muutama nainen ja joku mieskin oli eksynyt joukkoon. PIdin leffasta ja siitä jäi hyvä mieli. Kivaa ja rentoa musiikkia ja hyvää näyttelemistä. Elämänmakuinen elokuva. Juuri sopiva mulle.

(Muurahaiset ovat vähentyneet reilusta näiden monien loukkujen ansiosta.)

Ananashoukutin... viikon ärsytykset...

2010-07-07T08:57:00.003+03:00

Mulla on ollut pari päivää sellainen ärsytys että. Ei sovi mulle noi kuumat ja painostavat ilmat, kun tuntuu, että se vaikuttaa mun mielialaankin. Nimittäin nyt kun satelee, niin ei mulla ole enää niin kova ärsytys ( ajattelen toista sanaa, v:tus, mutta en viitsi sitä tänne kirjoittaa).

Yksi kestoärsytys on kyllä tämä asunto. Tosin mulla ei ole varaa muuttaa ja en varmaan saisikaan uutta asuntoa, kun olen työtön. Krg... Pahinta on, kun täällä on niin huono äänieristis, lämmitys ei pelaa, vessan suihkusta tulee liian pienellä paineella vettä. Ja kun ostin tämän tietokoneen ja tämä hurisee vähän, kun on kait sen verran tehokas jäähdytyssysteemi, niin eiköhän naapuri heti ala naputtelee. Hitsi, jos en saa olla edes tietokoneella,( kun täällä ei voi katsoa tv:tä ilman kuulokkeita, kun naapuri alkaa heti itsekin laittamaan kovemmalle ääntä.), niin menee tosissaan hermot. Ääh, kestoärsytys alkaa palata taas.

Ekan kerran elämässä mulla on muurahaisongelma asunnossani. Ja noita muurahaisia kun riittää ihan keittiöön asti, mitä eniten inhoan. Ostin sellaisia muurahaishoukuttimia, mutta katsotaan, toimivatko. Kuvassa on oma versio muurahaishoukuttimesta.

Taustalla painaa myös muut vähän vakamammat asiat, mutta en viitsi niitä tähän kirjoittaa, mutta tekevät olon välillä raskaaksi ja niille ei oikein voi mitään. Sen verran voin sanoa, että elämä ei ole useinkaan tasapuolista.

Tyttärellä oli ollut vaihteeksi hyvä päivä töissä. Hän oli saanut auttaa asiakasta ja saanut asioita selvitettyä sun muuta. Tuollaiset tilanteet varmaan auttavat jaksamaan muuten raskaassa työssä, missä noita palkitsemistilanteita on harvoin.

hyvä jossakin...

2010-07-03T11:43:00.003+03:00

Eilisestä ohjelmasta jäi mieleen, että kannattaa tehdä sellaista, missä on hyvä ja mistä pitää. Niin yksinkertaista, mutta ei sittenkään.

Ainoa asia, missä olin joskus tosi hyvä oli tuo yleisurheilu. Ja sitähän ei voi harrastaa keski-ikäisenä ja kroonisesti uupuneena. Mitäköhän sitten teksisi...

No, olenhan mä nopea kirjoittamaan ja onnistuuhan toi sokkona kirjoittaminenkin. Jospa tuosta kyvystä olisi sitten jotakin hyötyä.

Aikoinaan opettelin soittamaan pianoa joskus kymmenen vanhana. Kesäisin sain ottaa tunteja sukulaistädiltä. Ei hänestä rauhallista opettajaa saanut tekemälläkään, mutta opinpahan perusteet ja nuotit.

Luin tässä jostakin tutkimuksesta, missä oli juttua, että soittoharrastus nuorena lisää ns. älykkyyttä. Siitä en tiedä, lisäsikö älykkyyttä, mutta mä aloin kunnolla lukea vasta joskus 13-vuotiaana. Muistan vieläkin, kuinka ahmin kaikki mahdolliset kirjat meidän maalla. Suuresta talosta löytyi huoneita, joissa oli kirjoja kattoon asti.

Ai niin, tuosta soittoharrastuksesta oli siis paljon hyötyä. Aloin ahmia kirjoja (millä tiellä olen vieläkin), mun oli helppo oppia konekirjoittamaan nopeasti ja helposti (tuolloin se oli konekirjoitusta) ja jäipähän vielä kipinä, että josko vielä joskus repäisin ja opettelisin kunnolla soittamaan. Enpä siis taida ihan lahjatonkaan olla.

postipojan erheet ja autonrengas...

2010-07-01T14:43:00.002+03:00

Tulin äsken kotiin kävelylenkiltäni. Ja mitä täällä odottikaan. Naapurin posti. Meinasin avata ne ensin, mutta onneksi katsoin nimeä ja eihän siinä mun nimi koreillut. Huh. Missäköhän mun posti sitten luuraa? Ja antaakohan muut yhtä kiltisti postin eteenpäin, jos omaa nimeä ei näy.

Mä olen välillä tarkka omasta ulkonäöstäni. Siis pitää vaatteiden olla sellaiset omanlaiseni ja istuvat ja muutenkin mun pitää olla sellaisessa lihassa, että tunnen kropan omakseni.

Tämä on tietty pikku juttu todellisten ongelmien maailmassa, mutta tällä hetkellä tämä mun hillitön syöminen (alkaa yleensä illalla ja sitten napostelen kaikkea) ja tämä autonrengas mahani ympärillä häiritsee mun esteettistä silmääni ja oloani. Mitenköhän saisi sen verran laihdutettua, että olisi taas ilman tuota rengasta. Hoikkaa musta ei saa tekemälläkään, mutta se autonrengas ei kyllä nostata mun itsetuntoani.

Onneksi sentään possut vähän piristivät oloani, kun heitä eivät muta eivätkä autonrenkaat häiritse.

Kumman sä haluat, tytön vai pojan?

2010-06-30T10:36:00.005+03:00

Kumman sä haluat, tytön vai pojan?

Ankkojen peuhua seuratessa tuli mieleen oma aktiivinen aikani. Mitenköhän purisi tällainen ilmoitus:

Halutaan tavata mies, joka kestää tyttöystävänään ainaisesti väsynyttä ja satunnaisesti siivoavaa.
Tutustuminen omalla vastuulla.
Luvataan ainaista analysointia, kovia kävelylenkkejä, leffailtoja, Hesan eri nähtävyyksissä ramppaamista ja hellyydenkipeyttä.
Turha toivoa energista ja laihaa siivous- ja sisustusihmettä, joka määrää kaapin paikan.

( Teksti on liiottelua enkä tuollaista ilmoitusta laittaisi ikinä. On vaan kiva joskus liiotella ja heittää herjaa. Tuleepahan käsiteltyä vaikeita aiheita näinkin.)

Värikokeilu... kone käynnissä pitää...

2010-06-29T10:42:00.003+03:00

Nyt olen sitten uudella koneella, jonka aion maksaa osamaksulla. Pakko olla tietokone, että voi laittaa tänne kuvia ja etsiä kaikkea tietoa. Ja olisi noita työpaikkojakin hankala etsiä kirjaston tai työkkärin koneella.

Eihän mulla siis varaa tähän olisi ja mulla olisi suunnitteilla vähentää velkoja eikä lisätä, mutta tämän ostoksen koen pakolliseksi. Tv:kin vetää viimeisiään. Se on jo 15 vuotta vanha ja kuva on hyvä, mutta en tiedä, kuinka kauan se jaksaa vielä toimia. Niinhän sitä sanotaan, että silloin koneet hajoavat, kun eivät saisi.

Olo on väsynyt, vaikka on lämmin kesäilma ja pitäisi mennä ulos. Kesä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on sellainen tunne, että pitäisi käydä joka paikassa ja olla paljon ulkona ja toisaalta silloin tulee sellainen uupunut olo ja ei jaksaisi millään. Mä kun en ole oikein Suomen helteen ystävä. 20-22 asteen välillä on ihan hyvä. Sitten kun se menee yli 24, niin sitten tulee kuuma ja nihkeä olo.

Kuvana vanhaa kokeilua. Olen yrittänyt löytää kuvia, mitä laittaa esille. Tästä kuvasta pidän edelleen. Siinä on sellaiset pirteät värit.

Ankat halusivat toivottaa hyvät juhannukset

2010-06-25T09:34:00.003+03:00

Ehdinpäs laittaa tähän kuvia ennen kuin kone tilttaa, jippii.

Tutut ankat toivottavat munkin puolesta: Oikein mukavaa ja rentouttavaa juhannusta!

kaupunkijuhannuksen viemää....

2010-06-24T10:38:00.003+03:00

Mahdollisesti ensi viikolla ratkeaa tämä koneasia. Toivottavasti sitten pääsen olemaan normaalisti koneella ja laittamaan kuvia. Tällä hetkellä koneellani ei voi olla kuin viitisen minuuttia ennen kuin se alkaa hurisemaan. Joten siinä ei ehdi miettimään yhtään mitään. Eikä muokkailemaan noita kuviakaan.

Juhannuksen vietän kaupungissa. Tosin mikäs täällä on viettäessä, kun nythän täällä on melkein yhtä hiljaista kuin maalla, kun suurin osa ihmisistä ovat maalle livahtavaneet.

Kaupungin hyviä puolia:

ei ole liian hiljaista tai yksinäistä, kun on koko ajan hälyä ympärillä (taitaa olla vaan harvojen huvia tuo hälystä nauttiminen)
ilman autoakin voi matkustaa ja jopa ilman pyörää
kaupungissa viheralueita arvostaa vielä enemmän kuin maalla ollessaan
kulttuuri on lähellä eli leffassakin voi käydä

Juhannus on mulle olemista, lukemista, siivousta, kävelylenkkejä ja hiljaisuuden etsintää.

tietokone tärkeä on... kaikenmaailman johtopäätöksiä

2010-06-22T16:41:00.003+03:00

Tässä näkee, kuinka riippuvainen sitä on tietokoneesta, kun juoksee kirjastoon kirjoittamaan omaan blogiinsa.Oma kone kun puhisee sen verran lujaa, että naapuri jo naputti. Menee tosiaan hermot. Voinhan mä täällä kirjastossa kirjoittaa, mutta laskut ja työpaikat sun muu virallinen onkin sitten hankalanpaa kirjaston koneella hoitaa.
Tähän tekstin lomaan ei tule kuvia, kun olen vieraalla koneella, mutta edellisissä postauksissa on noita vesikukkakokeiluja. Ne kokeilut ovat vähän piristäneet mieltä, kun tämä koneasia käy tosiaan hermoille. Jos olisin töissä, niin enhän niin paljon koneella ehtisi ollakaan, mutta nyt tietokone on henkireikä ja ikkuna maailmaan.
Luin jutun, jossa joku (olikohan se kansanedustaja) kokeili kuukauden olla työkkärin peruspäivärahalla. Hän oli sitä mieltä, että hyvinhän sillä toimeen tulee. Ei siinä mitään, jos joku haluaa tehdä kuukauden kokeiluja, mutta pitääkö siitä kuukauden kokeilusta sitten toitottaa, että hyvinhän tuolla pienellä rahalla toimeen tulee. Hänen mielestään kun työttömällä ei saisi olla tv:täkään.

Siivoaminen järjen vie...

2010-06-22T13:59:00.004+03:00

Olen pessyt tämän aamun olohuoneen ikkunoita ja pyyhkinyt pölyjä ja yrittänyt taas keksiä, kuinka muokata tästä asunnosta vajavaisilla sisutuskyvyillä ja vähillä rahoilla kivan näköistä. Ei tämän hienoa tarvitsisi olla, kunhan olisi sellaista nättiä ja kotoista.

Mutta nyt olen ihan puhki ja kypsä, kun tuntuu, ettei tästä tule ikinä valmista enkä saa tästä mielesemmän näköistä, vaikka kuinka yritän. Tätä hommaa kun piisaa, vaikka yksin asuukin.

Parvekkeelle laitoin taas uuden kokeilun Näitä on hauska tehdä, jos vaikka jossakin vaiheessa edes parveke olisi mieleinen. Jossakin sisustuslehdessä näin noita kukkia laitettuna vesiastiaan. Näyttivät niin kivoilta, niin ajattelin yrittää.

Parveketerapian jatko-osa

2010-06-21T14:56:00.005+03:00

Parveketerapia jatkuu. Tällä kertaa kokeilen lisätä parvekkeelle sisustuskiviä ja pienen vesiastian. Laitoin kaikki samalle sivulle, kun tuosta katson aina parvekkeelle. Tiedä sitten, miltä näyttää, mutta onpahan ainakin vaihtelua ja omalle parvekkeelle saa kait laittaa ihan mitä haluaa, heh.

Jos haluaa sitten katsoa kunnon asetelmakuvia, niin niitä löytyy Itkikseltä.

unessa Ranskaan...

2010-06-20T10:25:00.003+03:00

Taas näin viime yöni ihan kummaa unta. Olin menossa Ranskaan palkkatukipaikkaan. Siinä unessa oli mahdollista valita eri paikkoja ja mä valitsin Ranskan paikkoja.

En kyllä ihan ymmärrä. En osaa sanaakaan ranskan kieltä, joten en varmaan heti ensimmäiseksi menisi sinne työharjoittelu/kokeilu tai normaaliin paikkaan. Valitsisin maan, minkä kieltä osaan mielummin. Huh.

Muutenkin on sellainen olo, josko jotakin uutta tapahtuu työrintamalla. Pitää vaan toivoa, että tie tai polku aukeaisi ja tiedän, mihin päin suunnistaa.

Elämä on täynnä pieniä yllätyksiä ja pieniä valintoja.

Kaislaa, sorsaa...

2010-06-19T15:53:00.005+03:00

Nämä kuvat olen saattanut laittaa esille ennenkin, mutta ajattelin silti näyttää nämä. Tuo kaislakuva on mun suosikkikuvani nykyään, vaikka ensin luulin, ettei se edes onnistunut.

Kävin vähän ulkoilemassa ja tuulettamassa ajatuksia. On sellainen lempeä ilma, vaikka tuulee. Ei ole lämmin eikä kylmä ja on silti kesäistä.

Parveketerapiaa...

2010-06-17T12:33:00.009+03:00

On olemassa puutarhaterapia. Mulle se muoto on parveketerapia. Tässä joitakin kokeiluja.

Orvokit ovat räjähtäneet kasvuun. Kauniita ovat. Tuo lajike näköjään on rehevä versio.

Laitoin MustasilmäSusanna ajoissa ruukkuihin. On ollut niin kylmät ilmat, että ei ole hyvin lähtenyt kasvamaan.

Mulla on myös muutama Koristekurpitsa parvekkeella.

Herneetkin kasvavat amppelissa.

Mulla tämä kasvien hoito on tällaista kokeilevaa.

Valokuvatorstain 171. haaste

2010-06-17T10:21:00.003+03:00

Valokuvatorstaissa haasteena on Matkan varrelta.

Törmäsin näihin hevosrattaisiin erään kerrostalon pihalla. Ovat nyttemmin kukkapurkkina. Kiva nähdä pala maaseutua kaupungissa.

Mistä saavat sen itsevarmuuden?...

2010-06-14T10:54:00.004+03:00

Olen miettinyt tässä, että mitäköhän tekisi seuraavaksi. Josko kouluttautuisi vai mihinköhän sitä ponnistaisi. Tosin nykyään ei taida tarvita enää koulutusta.

Ei tarvitse kuin osata väärentää paperinsa, niin johan pääsee vaikka lääkäriksi(lehdessähän oli juttua siitä epäpätevästä lääkäristä, joka jäi kiinni vasta vuoden päästä. Hänellä oli väärennetyt paperit) tai opettajaksi(opettajanakin voi näköjään toimia ilman pätevyyttä. Riskinä tietty kiinni jääminen.) tai lentäjäksi(luin lentäjästä, joka oli opetellut lentämään simulaattorissa ja pääsi toimimaan kymmenen vuotta ennen kuin jäi kiinni. Ei joutunut kertaakaan onnettomuuteen ja siksi rangaistus pienempi).

En tiedä, onko näitä tapauksia ennen ollut, mutta nykyään näköjään voi lukea lehdestä ihmisistä, jotka pääsevät töihin ilman pätevyyttä. Mistäköhän saavat sellaisen itsevarmuuden yrittää? Ja onko se sen väärtti?

Ruskea ruusu...seinä...

2010-06-11T13:27:00.003+03:00

Ruusu kokeilevalta kaudeltani.

Ratkaistavia pulmia:

Tietokone sekoilee, joten yrittääkö viedä sitä korjattavaksi ja olla ilman konetta viikkoja vai yrittää ostaa uusi. Hm.
Yleensä sade rauhoittaa, mutta nyt on sellainen tympeä ja stressaantunut olo. No, ainoa lohtu on se, että yleensä tämä olo muuttuu jossakin vaiheessa paremmaksi. Sitä odotellessa.
Tulevaisuus on ihan liian auki ja ei todellakaan tiedä, mihin ponnistaa. Johonkin suuntaan olisi vaan lähdettävä, ettei jähmety vain paikoilleen. Mitään ei tapahdu, jos ei jotakin yritä, hm.

arkea...

2010-06-11T08:32:00.005+03:00

Näköjään sitkeys palkitaan. Kävin nimittäin pankissa selvittävässä tuota lyhennysasiaa. Kauan se kesti, mutta nyt ainakin sain kaikki sopimani asiat paperille, johon hyvä vedota, jos ei sitten menekään ensi kuussa oikein(toivottavasti ei tarvitse selvittää tuota asiaa enää).
Yksi asia hoidettu siis.

Teki eilen mieli lettuja eikä mulla ollut kananmunia. Löysin keittokirjasta reseptin ilman kananmunia. Siinä piti laittaa soijajauhoja, joita mulla ei sitten ollut. Laitoin vähän perunajauhoja ja ihan hyviä lettuja tuli.

Outoa toimintaa...ankat piristivät jälleen...

2010-06-08T13:05:00.004+03:00

Outoa toimintaa:
Pankin kanssa sovitaan puhelimitse, että voin maksaa kolme kuukautta korkoja. Seuraavassa laskussa sovitusta ei näy jälkeäkään. Näin käynyt jo kaksi kertaa. Hm, missäköhän vika?
Ostamani rintaliivit alkavat purkautua. Pitänee mennä näyttämään niitä myyjälle ja katsotaan sitten, miten käy. Ne ovat kyllä mun ainoat istuvat liivit. Mitäköhän sitten käyttäisi?
Herään puoli viideltä tai kuudelta enkä saa sen jälkeen unta. Kerrankin kun saisi nukkua, niin ei vaan pysty nukkumaan. Harmittaa.

Onneksi sentään ankat järjestivät mulle pientä piristystä. Alkoi huvittaa, kun toinen leikki ihan selkeästi piilosta ja toinen esitteli sulkaansa.

lupaako kysymään...mikä taimi...Pionimuokkaus...

2010-06-07T14:17:00.005+03:00

Nyt mä olen taas ihan pihalla. Kaikenmaailman lehdissä iltapäivälehdissä sun muissa saattaa olla sama uutinen, mutta en olekaan sitten varma, saako sitä lainata itselle, vaikka mainitsisi lähteenkin. Ne tiedothan ei mene esim. tässä blogissa mihinkään kaupalliseen käyttöön, mutta julkiseen kylläkin, hm.

Tai mistäköhän tällainen tavallinen tallaaja sitten kysyisi luvan ja liekö ovat maksullisia. Tai voinkohan mä ottaa kantaa ja käsitellä asioita oman elämän kannalta, jos aihe liippasee läheltä.

Innostuin laittamaan erilaisia siemeniä multaan. Siinä innostuksissani unohdin merkata ruukut. Nyt mulla on itänyt tällainen kasvi. Onkohan tämä nyt sitten se Hyasinttipapu, kun sellaisiakin siemeniä idätin?

Muokattu Pioni.

Ruusu..puoli seitsemän....

2010-06-05T08:40:00.005+03:00

Tämän päivän kukkana olkoon ruusu ja vielä punainen ruusu, johon on lisätty vähän syvyyttä. Ripaus muokkausta tekee ruususta omanlaisensa.

Ensimmäisen kerran elämässä mä nousen aikaisin ylös vapaaehtoisesti. Menen kahdeltatoista illalla nukkumaan ja herään puoli seitsemän. Ja kun kerrankin saisi nukkua, niin ei nukuta.

Olen tottunut siihen, että mun unirytmi menee sekaisin, jos olen vähänkin pitemmän aikaa vapaalla. Nyt tämän olkasairauden jälkeen olen alkanut herätä aikaisemmin kuin koskaan. Liekö näillä mitään yhteyttä toisiinsa.

Ja aina yhtä mielenkiintoinen ostaminen: rintaliivit. Siinä meinaa huumori sun muu loppua, kun yrität löytää sopivaa ja mikään ei istu. Järkyttävänpää on vielä huomata näin isopovisena, että rintavarustus on kasvanut vielä entisetään, nyt mulle käy 80 F.

Nykyelämän älyn kohottaja...bakteeri...Liljaa...

2010-06-04T09:04:00.005+03:00

Kyllä nämä tutkimukset ovat sitten mielenkiintoisia. Otetaan esim. tuo bakteeritutkimus. Vaikuttaa kuulema niin, että ahdistus lievenee ja oppii paremmin. Suunnittelivat viisaat miehet, että laitettaisiin oppilaat välitunnilla bakteerin lähettyville, jotta sitten oppisivat nopeammin ja helpommin.

Hm. Harmi, kun ei käy ihan mikä tahansa bakteeri. Johan tässä luonnostaan altistuu kaikenmaailman bakteereille kotona tai ulkona ollessaan. Ehkä ne munkin hetkittäiset älynväläykset johtuvat jostakin bakteerista.

Ja muuttaahan tuo löytö muutenkin ajatuskulkua esim. perimästä. Ennen sanottiin, että kun ei perinyt tarpeeksi hyviä geenejä (kun oli vaikea oppia jotakin), niin nykyään voi sanoa, että ei ole altistunut tarpeeksi tuolle bakteerille (että olisi älykäs tai voisi oppia nopeasti ja helposti).

Kesä voi olla...koristeomenapuu...

2010-06-01T21:04:00.004+03:00

Kesä on täällä taas.

Kesä on mulle :

tuoksuja, ilmassa voi olla ukkosta tai sateen tuoksua tai vaikkapa ruoholeikkurin jätteen tuoksua.
kukat, kasvit ja puut alkavat herätä
ulkonaoloa
leffailua
joskus jopa makkaranpaistoa
ulkona kirjan lukemista
valoa ja kirkkaita aamuja
kesään kuuluisi päästä häihin. Ystäväni ovat jo menneet naimisiin ja tytär ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa, joten häitä voi saada odottaa
ruohonleikkurin ja moottoripyörien ääntä
valokuvausta

Kesä voi olla vielä vaikka mitä. Kesä voi haikailua, romantiikan kaipuuta ja ystävien tapaamista. Kesä voi olla talviturkin heittämistä pois. Kesä voi olla...

Robin Hood.... huokaus...

2010-05-31T10:36:00.002+03:00

No, eilen tuli sitten katsottua tuo Russel Crowen Robin Hood. Jos odottaa perinteistä Robin Hood -tarinaa, niin joutuu pettymään. Jos taas katsoo tarinaa ja toimintaa ja Russel Crowe:ta, niin leffa on viihdyttävä.

Mahtavat maisemat, Gladiaattorista tuttu musiikki ja puvut ja puitteet vievät mennessään. Ja Russel Crowe. Hän on mies isolla M:llä. Hänessä on sellaista voimakkaan miehen ja herkän sisimmän sekoitusta ja ne silmät. Siltä hän siis näyttää, mutta mikä lienee totuus. Leffa sai mut taas kaipaamaan sitä toista. Huokaus.

Eihän mulla varaa olisi mennä leffaan tai sen jälkeen kahville. Tosin jos rahaa ajattelisin, niin tällä hetkellä en voisi oikein tehdä mitään. Ja ei kait sekään ole hyvästä, homehtua aina kotona.

Pilvimuodostelmia taivaalla...menossa...

2010-05-30T09:39:00.005+03:00

Taivaalla on välillä kauniita muodostelmia ja värejä.

Tässä toisessa kuvassa näen siivet tuolla pilven päällä.

Pitkästä aikaa olen menossa Hesan keskustaan elokuviin. Lähdetään katsomaan Robin Hoodia, missä on Russel Crowe pääosissa. Tosin on vaikea kuvitella lihaksikasta Russelia näppäränä Robinina.

Kesäkuukin on kohta käsillä ja kesäkin on tulossa. Ilmat ei pahemmin helli, mutta luonto sitäkin enemmän.

Keltaista Kehäkukkaa ja kakkuja on kiva pilata...

2010-05-29T10:46:00.006+03:00

Keltainen kukkaväri oli tänään mieleen, joten laitoin nämä kukkakuvat. Kehäkukkakin voi näyttää kesäisen kauniilta.

Tein eilen kuivakakun, joka meni mönkään. Nämä mun kuivakakkukokeilut on vertaansa vailla. Vaikka kuinka usein tekisin, niin aina välillä saan kyllä katastrofin aikaiseksi. Ihme, että kouluaikoina mulla oli kotitalous 8.

Kokeileva kokki kokeilee joskus sellaisia yhdistelmiä, mitkä ei vaan maistu hyvältä. No, onneksi tytär asuu omillaan eikä joudu mun ruokakokeilujen uhriksi. Mun kaltaisten ihmisten takia on varmaan keksitty nuo puolivalmiit ja valmiit einekset.

Jatkan kuitenkin kokeilujani ja ehkä jossakin vaiheessa onnistumisprosenttini on enemmän kuin epäonnistumiseni. En vaan osaa antaa periksi vaan kokeilen ja kokeilen.

Onneksi en ole jäänyt keittiöön töihin. Voisi siinä asiakkaiden naamat vähän venähtää, kun eivät ikinä tietäisi, mitä saavat syödäkseen.

Valokuvatorstain 168. haaste

2010-05-27T09:42:00.003+03:00

Valokuvatorstain 168. haaste on Viesti. Löysin tämän viestin kävelyreissultani. Toivottavasti kohde saa myös tietää viestistä.

Mielikuvaharjoituksella laskuista eroon.., häh?

2010-05-25T15:56:00.005+03:00

Tässä kyllä huomaa, että päässä pyörii vaan yksi ajatus ja se on tämä velkataakka. Vaikea kirjoittaa muusta, kun päässä pyörii laskut ja ulosotto vaanii ovella. Onneksi vielä ovella, mutta joku päivä voi jo päästä ovesta sisään.

Luin tässä naisesta, joka oli alkanut laihtua hypnoosin avulla ja mielikuvissaan oli tehnyt harjoituksia ja siis kuvitellut laihtuvansa. Oli siis tepsinyt, vaikka aluksi nainen ei ollut oikeasti liikkunut. En kyllä pidä hypnoosin ideasta, mutta jospa tuossa tarinassa olisikin meikäläisen laskupinon vähentäjä. Kuvittelen siis mielikuvissani laskupinoni vähenevän ja rahani lisääntyvän, niin eiköhän ala jo tapahtua. Ehkä aivoni keksivät uusia keinoja ansaita rahaa ja hermoyhteydet vilkastuvat.

Jos nyt aloitan, niin milloinkahan pitäisi tulosten alkaa näkyä. Ja menisiköhän ulosottajalle läpi, kun kertoisin mielikuvissani jo maksaneeni laskun?

Orvokkia, Mandariinisorsaa... sitä itteensä...

2010-05-25T10:13:00.005+03:00

Laitoin jo aikoja sitten nämä Orvokit parvekkeelle. Melkein pallellutin ne, kun oli välillä niin kylmää. Nyt näyttävät kasvavan ihan kivasti.

Lenkkiä kun tehtiin, niin lammella tuli tämä Mandariinisorsa vastaan. Palajaa kuulema joka vuosi samaan paikkaan. Ja on kuulema uros.

Mä yritän olla ajattelematta laskupinoani. Josko ne katoisivat, kun ei niitä mieti. Tykyttävät kyllä takaraivossa koko ajan, joten ei taida tämäkään keino toimia. Pitäisi muuttua rahaksi tai kasvattaa rahapuu.

Yritän ottaa päivän kerrallaan, mutta helppo taito se ei ole. Pelkään koko ajan, että tämä korttitaloni romahtaa ja sitten ollaan velanviemiä.

Yhtenä päivänä ankka kun muni...

2010-05-22T10:06:00.006+03:00

Näinä lämpiminä päivinä tekee mieli ottaa päiväunet. Mallia näyttämässä ankat.

Kerrankin oli helppo ottaa eläimestä kuvia, kun oli ihan paikoillaan.

Ja palkinnoksi odotukselle näin vielä ankan munan. Eipä ole näinä vuosina tullut vastaan, vaikka olen kuinkakin usein tuolla käynyt.

Tietokoneeni kestää vähän aikaa käyttöä ja yritän nopeasti tässä hoitaa asiani ja tulla tänne kirjoittamaan ja ennen kaikkea laittamaan kuvia, kun kirjaston koneelta en voi sitä tehdä.

Taidan lähteä taas vähän ulkoilemaan niin kauan kuin tätä hyvää liikuntavirettä kestää. Mulla kun tämä on välillä kausiluonteista ja joskus sitten väsyttää niin paljon, ettei jaksa.

varjokuvaa ja sydäntä...

2010-05-21T08:42:00.000+03:00

Nykyään on hauska ottaa näitä varjokuvia. Ja katsoa, miltä sitä näyttääkään.

Tuli matkalla vastaan tämä puu ja siinä joku oli vannonut rakkauttaan. Olishan se romanttista saada oma nimensä puuhun. Jonkun Esan olen joskus tuntenutkin.

Siis pitikö vihan tunteita ilmaista...?

2010-05-20T08:34:00.003+03:00

Eilen mietin syntyjä syviä suuttumuksen kannalta. Olen aina ollut vähän hämilläni, että pitääkö suuttua ja jos pitää, niin pitääkö se sitten purkaa jotenkin. Sitähän sanotaan, ettei saisi pitää sisällään suuttumustaan. Ettei sekään ole kropalle hyväksi.

No, kroppani onkin niin täynnä kaikenmaailman kolotuksia ja varsinkin stressikolotuksia. Ihme, ettei ole tullut vatsahaavaa tai muuta mahaongelmaa.

Ai niin, eksyin taas muille maille. Suuttumisestahan mun piti kirjoittaa.

Tuossa lukemassani kirjassa taas oli tutkittu, että vähentääkö suuttumuksen ilmaiseminen vihan tunnetta. Siinä oli sitten puhkuttu ja riehuttu, mutta hetken kuluttua oli jopa vihaisuus lisääntynyt.

Joten eipä taida vihan ilmaiseminen auttaa sen pois saamiseksi.

Enpä vieläkään tiedä, pitääkö mun ilmaista vihaisuuttani vai en.

Perhosilla läheinen hetki....

2010-05-19T11:45:00.005+03:00

Laitoin paremman perhoskuvan ensiksi. Välillä pääsee tarpeeksi lähelle.

Pääsin näköjään seuraamaan perhosten kosiopuuhia. En vain heti tajunnut, että kaksi perhostahan siinä on ihan lähekkäin.

laskuahdistusta ja elonmietintää...

2010-05-18T07:25:00.000+03:00

On taas tuo nukkuminen hakusessa, kun laskut ja tämä tilanteeni painaa. Tänäänkin heräsin ennen klo 07:00. On kuuma ja laskut pyörivät päässä.

Ja pitäisi keksiä jostakin tulonlähde. Olisi myös hyvä päivittää tuo hakemukseni, kun kuulema viisikymppiset hakevat eri tavalla töitä kuin nuoremmat. En ollut ajatellut asiaa, mutta pitääpä katsoa.

Onneksi olen sentään voinut purkaa ahdistustani liikuntaan. Olen tehnyt pitkiäkin lenkkejä ja ollut ulkona. Miten voikin asiat painaa vähemmän, kun on poissa kodista. Täällä asiat alkaa pyöriä kehää ja en keksi niihin kunnon ratkaisua.

Olkapään paraneminen etenee ja kestää jo jonkin verran rasitustakin. Vielä en voi vasemmalla olkapäälläni nukkua, mutta toivottavasti jossakin vaiheessa.

Tuomarinkylän kevät.... väitteet...

2010-05-16T17:05:00.004+03:00

Kaunis pikkuinen huvimaja löytyi tuolta Tuomarinkylän kartanon alueelta. Istuin puistossa penkillä ja annoin tuulen tuivertaa hiuksiani.

Tuttu päärakennus, jossa taitaapi olla museo. Se oli auki, mutta en saanut mentyä sisään. Ehkä sitten joskus.

Tuossa lukemassani kirjassa oli juttua siitä, että aakkosten alussa olevat nimet tuovat menestystä kantajilleen. Itse olen ollut puolivälissä ja keskinkertaisesti olen koulussa menestynyt, joten lieko väitteellä pohjaa.
Ja kuulema esikoiset perheessa menestyvät myös paremmin, kun vanhemmat haluavat ja jaksavat panostaa ekaan lapseen. Tuosta en ole ihan varma, koska olen taas joltain kuullut, että eka lapsi oli "harjoituskappale", kun kaikki eteentulevat asiat olivat uutta. Että vasta toisen muksun syntyessä osasi suhtautua rauhallisemmin asioihin.

Puro vie kukon luo...

2010-05-14T10:53:00.007+03:00

Pieni puro tuli vastaan ja otin siitä kuvan. Muuta vettä ei tässä lähellä olekaan.

Meillä oli tuijotuskilpailu kukon kanssa. Katsoi mua kyllä niin uteliaasti, että en viitsinyt ihan lähelle mennä. Onneksi oli aita välissä.

Kolme kappaletta kukkoja ylväästi asteli ja hallitsi tilaa. Meillä maalla kun oli kanala, niin muistan sieltä vain ne kanat.

Niiden touhuja on mielenkiintoista katsoa, mutta en ole ainoa. Näin lämpiminä päivinä tuolla käy tosi vilske, kun lapsiperheet on liikkeellä. Näköjään muutkin kaipaavat luontoa ja eläinten vilinää.

jääkö ideat elämään....

2010-05-13T11:25:00.005+03:00

Leo Tolstoi: "Me emme rakasta ihmisiä niinkään siksi, että he ovat tehneet meille palveluksia vaan siksi, että olemme itse tehneet niitä heille."

Luin taas uutta kirjaa: Richard Wiseman, Minuutissa muutokseen. Kun illalla luin tuota kirjaa, niin päässä pyöri vaikka mitä hienoja oivalluksia. Nyt aamutuimaan puolet ideoista on valunut pois. Illalla ei saa vaan aikaiseksi kirjoittaa ideat selkeään muotoon ja aamulla ei taas ideat lennä. Mikäköhän olisi tuolle ratkaisu. Ken tietää.

Tuossa kirjassa mainittiin juoruilun hyvät ja huonot puolet. Jos esim. kertoo kolmannelle osapuolelle jotakin negatiivista jostakin ihmisesta, niin tämä kolmas siirtää sen sinuun. Ja jos taas kertoo toisesta jotakin positiivista, niin ihmiset yhdistävät sen sitten sinuun.

Ja tuossa oli myös mainittu sympaattisuus ihmisesssa. Jos ihminen tekee asiat täydellisesti (siis niin täydellisesti kuin jotkut vaan voivat), niin muut eivät pidä häntä sympaattisena. Hän on siis liian täydellinen. Mutta jos hän esim. mokaa jotenkin, niin silloin ihmiset pitävät häntä inhimillisenä, siis sympaattisena.

Kait sitä samaistuu helpommin epätäydelliseen ihmiseen kuin sellaiseen, joka osaa asiat todella hyvin.

Tuossa kirjassa on paljon esimerkkejä ja tutkittuja tilanteita, mikä tekee siitä mielenkiintoisen. Paljon siinä on vaan asiaa, mitä ei kertalukemisella pureksi. Joutuu taas miettien lukemaan. Kun vaan tulisi sellaisia kestäviä ideoita, etteivät jää sellaiseksi tähdenlennoiksi.

Tipuset...

2010-05-12T19:49:00.006+03:00

Otin lämpimän ilman kunniaksi pari kuvaa tipuista. Pitää lätkäistä nämä äkkiä ennen kuin tämä kone alkaa taas puhista ja uhista. Ei se toiminut se mun hieno idea. Kyllä tämä näköjään puhisee, ainakin aamupäivällä. Ehkä tässä muisti on lopussa tai mikä lie.

Kuvassa takana näkyvä kana voi huonosti. Kävi sitä oikein sääliksi. Voisivat kyllä hoitaa sen kuntoon tai sitten lopettaa, ettei tarvitse vertavuotavana kärsiä.

Raikkautta tietokoneelle...

2010-05-12T13:28:00.002+03:00

Mä en uskalla viedä tietokonettani korjaamolle. Mun säkällä ne kuitenkin päivittävät sen taas niin, että kaikki tärkeä tieto häviää ja olisi se homma laittaa taas kuvat ja tiedot tuonne takaisin.

No, hätä ei ole tämän näköinen. Otin tuulettiminen tietokoneen viereen ja tuossa se tuulettee meikäläisen ja tietokoneen samalla. Saadaanpahan kumpikin raikaista ilmaa näin lämpimän ilman kunniaksi. Ja tämän idean sain meidän lähikirjastossa käydessä. Mukava kirjastovirkailija oli sitä mieltä, että tietokoneeni tuuletin voi olla viallinen. Näin sitä korjataan vikaa ihan kotikonsteilla.

Perhoset kesän tuo...

2010-05-11T09:59:00.005+03:00

Perhosista tulee mulle aina mieleen kesä. Sen kunniaksi ja myös siksi, että ovat luvannet lämpimänpää ilmaa, laitan nämä perhoskuvat.

Tänään on onneksi menoa, etten jää kotiin istuksimaan. Pitää aina keksiä jotakin, että tulisi lähdettyä lenkille.

Näissä kolmen vuoden kivuissa tottui liikkumaan vähemmän, niin nyt on sitten tekeminen, että uudestaan löydän liikkumisen ilon.

numerot vaan kasvaa...

2010-05-10T20:33:00.004+03:00

Synttärit ovat takana ja oli kyllä oikein mukava synttäripäivä. Oltiin keilaamassa ja sain jopa parit kaadot. Siitä oli pitkästi aikaa, kun olen viimeksi keilannut ja kesti vähän aikaa löytää sellainen oikea rytmi. Ja kourut tulivat tutuiksi.

Ikä on vain numeroita niin kuin joku on sanonut. Tässä mulla numerot vaan kasvaa, mutta en huomaa mitään selvenpää ero edellisiin numeroihin.

Ehkä mä kuulun niihin ihmisiin, jotka vanhenevat sitten kerralla. Joku aamu, kun herään ja menen vessaan, niin kuuluu kääk, kun en tunnista itseäni peilistä. Tai sitten se ei mene noin. Rypistyy ja lihakset katoavat vähitellen.

Tai sitten sitä on sellainen supertäti vanhenpana. Ehkä mä sitten piristyn enkä ole niin väsynyt vaan jaksan tehdä kaikkea.

Huh huh, mikä homma

2010-05-07T10:51:00.005+03:00

Kävin eilen etsimässä uusia housuja. Välillä meinasi tulla tällainen tunne.

Monen monet housut tuli taas kokeiltua ja meinasi usko loppua uusien housujen löytymiseen. No, ei tässä muuta kiirettä, mutta reiät näissä päällä olevissa housuissa oikein kasvoivat silmissä.

Näihin sitten päädyttiin ja olen tyytyväinen. Kivat yksityiskohdat näissä on. Pitkään aikaan kun ei ole ostanut farkkuja, niin on ihan pihalla muodista. Paljon oli niitä tylsiä perusfarkkuja tai sitten niin matalavyötäröisiä, etteivät pysy jalassa.

Tummat silmät... omakuva...

2010-05-05T09:49:00.003+03:00

Pieni tyttö syntyi tää
kiloja paljon ja pituutta vain.

Tummat silmät tutkivat maata
ihmeitä löytyi ja iloinen mieli.

Kasvoi suureksi ja ihmetteli vain
elämää nähnyt puolivuosisataa.

Hyvillä mielillä aamulla nousi
lapsen uteliaisuus valtasi mielen.