Mihin sitä päänsä kallistaisi?...pahenee vain...

Nyt tästä on tullut oikein naapurisota. Kun soitin isännöitsijälle tuosta koneesta ja naputtelusta, niin eiköhän tämä peijooni mene kertomaan näille mun ihanille naapureilleni mun soitosta ja että olen valittanut naputtelusta.

Mitä tästä seurasi? Nyt sitä sitten ollaan keskellä sotaa. Yläkerran muija on kuulema loukkaanutunut verisesti ja hakkaa tahallaan ihan koko ajan, kun vain kuuleekin, että olen kotona. Hän on oikein hakenut poikansa ja tyttärensä mukaan möykkäämään. He möykkäävät sitten oikein porukalla.

Yläkerran muija vielä kehtaa väittää olevansa kuuro ja että voin tehdä ihan mitä haluan mm. tietokoneella olo. No, kun sitten teen jotakin, niin alkaa tämä älämölö ja tavaroiden heittely lattialle, hissillä ravaaminen ylös ja alas (hän kun sattuu tietämäään, että se kuuluu mulle kaikkein eniten) ja roskiksia paukutellaa mennen tullen. Muija laittelee kaikenmaailman lappusia ja kortteja, että voin kaikkea tehdä, kun hän ei kuulema kuule.

Eilen sitten meni multa hermot, kun hän on alkanut herättää mut yölläkin. Vetää vessoja monta kertaa ja taas tiputtelee lattialle tavaroita. Ai niin, illastahan mun piti kertoa. Hän taas kuunteli tv:tä tosi kovalla, joten ajattelin laittaa omaankin tv:seen vähän ääntä. Siitä hän suivaantui ja alkoi taas hakata lattiaa. No, mä heitin painon seinään ja sitten olikin taas vähän aikaa hiljaista.

Tänään hän alkoi taas koputella heti aamusta, mutta onneksi olen saanut nukuttua sentään kymmeneen asti. Alkaa tosiaan mennä hermot, kun kumpikin naapuri vuorotellen hakkailee milloin mitäkin. Mulle kun vähäunisuus ei tee hyvää.

Tosiaan rupeaa teltta vaikuttamaan hyvältä vaihtoehdolta tai joku majoitushotelli, kun kotona ei voi kohta olla ollenkaan. En kohta enää tiedä, mitä tehdä. Ei tuo muuttokaan mikään halpa ratkaisu ole eikä tässä työttömänä ole edes helppoa löytää asuntoa.