Evakossa ollaan taas. Naapurit yrittävät näköjään urakalla totuttaa mut kolinaan ja muuhun möykkään. Onneksi on keksitty korvatulpat ja musiikki kuulokkeilla. Ilman noita en varmaan jaksaisikaan.
Onneksi asioita voi tehdä ja onneksi on kirjasto. Täällä mä istuskelen ja kirjoittelen ja sain jopa kuvan laitettua. Työpaikkojen haku on vaan vähän hankalaa, mutta ehkä mä keksin jonkun kiertotien.
Kohta hankin teltan ja menen jonnekin metsään lepäämään. Siellä voi ainakin kuunnella lintujen laulua eikä kukaan kolistele kaappien ovia ja huudata pölynimuria.
Kuuntelin eilen sellaista elokuvamusiikkia. Oli jazzin vaikutteita. Oikeastaan hyvä kuunnella sellaista musiikkia, mitä ei normaalisti kuuntele, niin ei tule mielleyhtymiä omaan lempimusiikkiin.
Eilen luin myös kirjan: Tiikerin lapsi. Sen on kirjoittanut Torey Hayden. Mielenkiintoinen kirja ja herätti paljon ajatuksia ja vei myös ajatukset melusta muualle. Tosin joudun nyt lukemaan musiikki taustalla, mikä ei ole ihan helppoa.
Elämä on joskus aika erikoista ja yllättävää. No, onpahan tuo paska työpaikka (josta jouduin lähtemään) jäänyt taustalle, kun on ollut tässä muita huolia. No, onhan mulla omat seinät näköesteenä ja katto pään päällä, vaikka meluisaa onkin. Tällaista on siis asua papaeriasunnossa papaeriääänieristyksellä pahimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti