Taivaan kansi.. uusi ulkoasu (vähän kesken).. muistamisesta..

Kokeilin muuttaa tämän blogin ulkoasua, mutta onpa vaikea tuo uusi versio. En jaksanut jäädä tätä enenpää vääntämään, mutta ehkä vähitellen löydän noita vempaimia, millä tätä muuttaa. Ei vaan jaksa enenpää keskittyä, muuten menee hermot. Taidan olla liian lyhytjänteinen tällaiseen.

Pongasin eilen pilviä. Oli muuten kaunista taivaalla.


Herättyäni luin Psykan kirjaa. Mielenkiintoinen oli tuo kirja, vaikka psykkaa olen lukenut ennenkin. Ehkä nyt olin vastaanottavaisella tuulella. Monia tuttuja asioita löytyi, mutta myös tosi paljon uutta.

Muistamisessa olenkin käyttänyt muistikikkoja ja mieleenpainamista. Tunnuslukuja kun täytyy painaa mieleen, niin hahmotan ne ensin tässä numeronäppäimessä ja sitten yritän löytää niiden rytmin. Olen muutenkin joutunut käyttämään muistamisesa kaikkia aistejani. Olen piirtänyt kuvioita, lukenut ääneen, painanut mieleen ja sitten taas kerrannut. Olen saattanut kävellä yhtäaikaa. Ja tietty auttaa, jos pystyy kiinnostumaan lukemastaan. Ainahan ei voi valita, mitä opettelee, ainakaan koulussa.

Sinisen talon paratiisi ja ekat omat...

Olin eilisen päivän paratiisissa. Mun ystävä löysi tämän paikan viime vuonna. Ja tämä on Vantaalla, vaikka näyttää ihan siltä kuin olisi maalla.

Oli ihanan hiljaista ja kaunista. Sisustus vei mennessään.


Heillä on pieni metsätilkku vieressä, jossa oli satoja ja taas satoja mustikoita. Keräsin äkkiä astiani täyteen ja sain kotiin viemisiä. Tämän kesän ensimmäinen mustikkamaito. Leijailen vieläkin paratiisin jälkitunnelmissa.

Uusi kirja...

Ostin uuden kirjan kaupungilla käydessäni. Tämä on hyvä yleisopus valokuvauksesta. Mulla on menossa nyt sellainen vaihe, että haluan rauhassa tutkia valokuvauksen saloja.

Mulla oli ensin lainassa tuo kirja, mutta joku ehti sen jo varata. Jos olisin saanut pitää tuota kirjaa vähän kauemmin, niin ehkä en olisi sitä ostanut.

Mulla on myös uusi jääkaappi ja nyt pitää sitten alkaa täyttää sitä ja pakastinta, kun ovat toimia. Jippii.

tilillä maannut raha...

Taisin kertoakin, kuinka mun nimellä oli mennyt postia äidilleni. No, siinä oli sitten äitini osoite. Se sisälsi jonkun tiedotteen tilista.

En tiennyt koko tilin olemassaolosta ollenkaan. Siinä sitten soittelemaan ja ihmettelmään, mikä se mahtaisi olla. Puhelimessa sain tietää ( kun olin tunnistautunut), että siihen oli laitettu rahaa joskus 1993. Siellä se oli sitten muhinut ja kasvanut korkoa.

Se oli avattu mun asiakasnumerolla, mutta ei mun henkilötunnuksillani. Ei auttanut muu kuin mennä pankkiin ja en uskonut vieläkään, että mulla olisi sivussa rahaa, mutta uskottavahan se oli.

Tämän kuukauden laskut saan hoidettua, huh. Ihmeitä on näköjään olemassa ja raha voi kasvaa puussa.

Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa.. arkea..

Lauantaina kävin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Oli ilta, joten ei ollut noita kastelulaitteita toiminnassa. Suihkulähdettä on hypnoottista katsoa ja vilvoittaa kivasti.

Viime yönä en nähnytkään unia, vaan mua otti päähän. Otti päähän tämä asunto ja se, että asioita saa pyytää monta kertaa. Siltä ainakin eilen tuntui.

Nähtävästi olen saamassa uutta jääkaappia, mutta uskon vasta sitten kun näen.

Oudosti oli postini mennyt äitini luo. Siinä oli mun nimi, mutta äitini osoite. Tosi outoa.

Katsoin eilen ohjelmaa Tough love. Sitä katsoessa tuli sellainen tunne, että meikäläisenkin olisi hyvä olla siellä. Ehkä sitten munkin onni kääntyisi.

Järkevin ikä...mangneetti...keltaruusu...

Mulla on ovessa mangneetteja, joista osan olen saanut ja osan ostanut milloin mistäkin.


Ruusuissa mun lempiväri taitaa olla vaalea joko keltainen tai vaaleanpunainen.

Viime yönä nukuin vähän paremmin ja ei ahdistanut niin paljon nukkumaan mentäessä. Mutta mun exä tuli uneen ja tuopa mua ärsyttää tosi paljon. Menisi omiin uuniinsa seikkailemaan. Mitä varten pitää mun unessa ilmestyä? Pah.

Luin muuten Geo -lehdestä juttua, mikä olisi järkevin ikä johonkin toimintaan. Kuulema sakinpelaajat ovat parhaimmillaan 35-vuotiaina ja kirjailijat 50-vuotiaina. Taloudelliset päätökset tekee viisaimmin 53-vuotiaana. No, eihän sitten ihme ole, kun mulla on vielä hakusessa rahan käyttö, kun olen liian nuori. Parisen vuotta vielä, niin johan hoidan raha-asiani viimeisen päälle, heh.

Värimuokkaus...yöt painavat... testejä...

Yöt on välillä raskaita, kun ahdistavat ajatukset pyörivät vaan päässä. Tulee sellaisia takaumia, joissa näen itseni. Ahdistun omista teoistani ja kadun. Tosi raskasta olla ja silloin ei auta muu kuin nousta ja lukea vaikka jotakin. Jossakin vaiheessa menee kyllä ohi.

Yöt on muutenkin sellaista aikaa, että ajatusjumit vaivaavat. Mitenköhän saisi nukuttuä nätisti ja ilman ahdistusta.

Viime yönä olin hereilä klo. kahden aikaan ja otin vielä tuon allergialääkkeen. Helpotti hengitys heti. Tosin avasin toisen ikkunan, että ilmanvaihto pelaisi. Tämä heinäkausi aiheuttaa mulle nykyään oireita.

26. päivä testaavat nenähengistystäni ja ottavat allergiatestejä. Toivottavasti jotakin selviää. Tällä hetkellä ei huvita mennä leikkaukseen, jos tulee ilmi, että nenäseinä on vino ja siksi vaikeuttaa hengittämistä. Katsotaan ja ihmetellään. Ja päätetään sitten, jos niikseen on.

(kuva on sellaista kokeilua ja kuvaa aika hyvin oloani yöllä)

Pioni pixelivajaana... kyselyä...

Vaaleanpunainen Pioni on kyllä kaunis katsella. Pidän siitä enemmän kuin tummanpunaisesta. Valkoinenkin on kaunis.

Törmäsinköhän lehdessä vai oliko siitä tv:ssä, sitä en muista. Mutta siinä oli juttua, että ihmiset istuttavat kasveja kaikkialle, minne vaan mahtuu, tuohon yleiseen maahan kaupunkiin. Pitäisiköhän itsekin kokeilla laittaa täällä pihalle kasveja ja tuonne ojan viereen kaunistukseksi.

Tämä uusi versio Gimp:stä on sitten outo. Se häivyttää kuvasta tarkkuuta, kun kuvaa pienentää, outoa.

Tuossa vieressä on kysely, miten hitaasti on oppinut vartalonsa puolet hyväksymään. Mulla on ainakin kestänyt ja liekö mä vieläkään ihan sinut itseni kanssa. Mutta itsestä ei pääse eroon, joten tähän sitä on sopeuduttava ja nähtävä tässä hyvätkin puolensa.

Se mua on kyllä lohduttanut, että me jokainen ollaan yksilöitä ja ainoita kappaleita. Toista minää ei siis tule vastaan.

Gimp:stä nenään....

Kokeilin ottaa uuden kaislakuvan, mutta en saanut tästä yhtä hyvää kuin viimeksi. Ja latasin tähän uudelle koneelle tuon Gimp:in, jota olen ennenkin käyttänyt. Se on vaan muuttunut niin paljon, että on taas opeteltavaa ja kielikin on englanti. Huh.

Mun nenästä löytyi patti ja tutkivat Hyk:ssä, mikä se on. Taisi olla vaan joku rusto. Valitin samalla, että nenän kautta on hankala hengittää. Sain kutsun tulla erilaisiin kokeisiin allergiaan liittyen. Josko nyt löytyisi joku syy tähän väsymykseen.

Tuo jääkaappijuttu on vieläkin auki. Eivät voi korjata ja uuttakaan ei ole näkynyt. Blääh.

kun kerran uuden jääkaapin saisi...

Niinhän sitä sanotaan, että ne pienet asiat. On tämä erikoista tämä mun jääkaappiasiakin. Olen asunut tässä asunnossa viitisen vuotta ja sinä aikana tuota jääkaappia (siis 20 vuotta vanha sähkösyöppöä) on jo kerran korjattu.

Ei pysy tuo lämpö tasaisena eikä pakasta kunnolla ja sähköäkin kuluttaa, että sillä voisi vaikka minkä voimalan perustaa.

Nyt jaksaa tuo pihi isännöitsijä sitten laittaa korjaajia soittamaan mulle, että tulevat katsomaan. Kun kerron merkin ja ne numerosarjat, toteavat, että eihän tuohon saa enää osiakaan.

Ensin sitten luvataan(siis korjaaja lupasi) uuden jääkaapin ja sitten taas ollaan tulossa korjaamaan. No, meikäläinen ostaa purkkiruokaa ja mansikoita, kun kerran vihannekset jäätyvät tai maito happanee.

Elämä on tällaisia pieniä asioita ja tätä yhtä sopimista ja vekslaamista ja hermojen kiristämistä. Kuka väittää, että naiset ovat oikullisia, huh.

hautausmaalla....

Kävin eilen hautaasmaalla katselemassa. Joku sukulainen lienee haudattuna tännekin, mutta ei osunut silmään.








Kauniita koristeita ihmisillä oli haudoilla ja hautakivillä. Jotkut hautakivet olivat suureellisia ja isoja ja joissakin oli vaan risti.

kirjasta: Koulukiusaamiseen puuttuminen...

Löysin mielenkiintoisen kirjan kirjastosta: Koulukiusaamiseen puuttuminen, jonka on kirjoittanut Christina Salmivalli.

Tässä muutamia otteita:
mitä se on

• kiusaaminen on vallan tai voiman käyttöä
• ratkaisevaa on tekojen systemaattisuus

mikä suojaa

• liika suojelu ei auta lasta, vaan pitäisi rohkaista arkaakin lasta liittymään harrastuksiin, ryhmiin
• ystävyyssuhteet suojaavat lasta kiusatuksi tulemiselta
• näennäinen välinpitämättömyys paras keino, jos joutuu kiusatuksi
• jämäkkyyttä voi opetella
• kiusaaja antaa periksi, ellei saa odottamaansa palkintoa eli kiusattua provosoitua

Kansainvälisesti vähiten kiusaamista esiintyy Ruotsissa.

mitä kiusaaminen tekee

• kokonaisvaltainen ihmisarvon menetys vertaisryhmässä
• aiheuttaa pahimmillaan masentuneisuutta, huonoa itsetuntoa, kielteisen minäkuvan, yksinäisyyttä ja itsetuhoajatuksia.

Kiusatuista ei tavallisesti tule ajan mittään aggressiivista vaan pikemminkin yhä arempia, vetäytyneempiä ja vähemmän aggresiivisia. On pelkkä myytti, että kiusatusta tulee kiusaaja.

Suojaava vaikutus kiusaamiselta: yksikin hyvä ystävä, kotona tukea ja johonkin ryhmään kuuluminen.

Kiusaaminen on kehityksellinen riski myös kiusaajalle. Moni kouluajan kiusaaja eksyy rikoksen polulle ja antisosiaaliseen elämään. Oppivat saamaan tahtonsa läpi aggressiivisuudella.

Monilla muita kiusaavilla lapsilla on voimakas itsekorostuksen tarve, halu olla esillä, huomion kohteena. Kiusaajien suosio ryhmässä perustuu pelonsekaiseen kunnioitukseen.

Kiusaaminen on aina ryhmän asia. Jos ryhmä ei salli sitä, niin kiusaamista ei tapahdu.

Eniten kiusataan ala-asteelle ja sitten vähenee. Kiusaaminen taas kasvaa yläasteen 8-9 luokalla.

Kirja oli tosi mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia. Ehkä kun luen tästä asiasta mahdollisimman paljon, niin omatkin kokemukset haalenevat. Pahin kiusaaminen omalla kohdalla tapahtui ekan luokan opettajan toimesta ja siitä mulla on varmaan pahimmat traumat. (olenkin tästä joskus maininnut)

Yläasteelle jouduin myös kiusaamisen kohteeksi, kun meidän luokalla oli sellainen poikajengi, johon kuului muutama tyttökin. Tässä kokemuksessa on se hyvä puoli, että 9-luokalla kyseisen jengin pomo päätti mun kiusaamisen. Hän tuli mun puolelle ja yritti olla ystävällinen. Tosin siinä vaiheessa olin jo liian ujo.

No, vaikka on kouluaika ollut raskasta, niin tässä sitä kuitenkin ollaan ja ei vihata sentään kaikkia ihmisiä enkä ajattele niitä tilanteita kovinkaan usein. Pelot tietty jäi ja vaikea luottaa ihmisiin ja mun on vaikea tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, mutta muuten olen jollakin lailla selviytynyt.

Lumme ja päivän touhuja...

Olin eilen asioilla kaupungilla. Katselin uusia lenkkareita, mutta en ostanut kuin uudet mun jalkaan muotoillut pohjalliset. Oikea murheenryynijalka laitettiin oikeaan asentoon, kun tuppaa toi nilkka menemään vinoon. Saas nyt nähdä, miten toimivat.

Sitten menin leffaan katsomaan Grazy Heart (elokuvasta tässä linkissä).
Leffateatterissa meitä oli muutama nainen ja joku mieskin oli eksynyt joukkoon. PIdin leffasta ja siitä jäi hyvä mieli. Kivaa ja rentoa musiikkia ja hyvää näyttelemistä. Elämänmakuinen elokuva. Juuri sopiva mulle.

(Muurahaiset ovat vähentyneet reilusta näiden monien loukkujen ansiosta.)

Ananashoukutin... viikon ärsytykset...

Mulla on ollut pari päivää sellainen ärsytys että. Ei sovi mulle noi kuumat ja painostavat ilmat, kun tuntuu, että se vaikuttaa mun mielialaankin. Nimittäin nyt kun satelee, niin ei mulla ole enää niin kova ärsytys ( ajattelen toista sanaa, v:tus, mutta en viitsi sitä tänne kirjoittaa).

Yksi kestoärsytys on kyllä tämä asunto. Tosin mulla ei ole varaa muuttaa ja en varmaan saisikaan uutta asuntoa, kun olen työtön. Krg... Pahinta on, kun täällä on niin huono äänieristis, lämmitys ei pelaa, vessan suihkusta tulee liian pienellä paineella vettä. Ja kun ostin tämän tietokoneen ja tämä hurisee vähän, kun on kait sen verran tehokas jäähdytyssysteemi, niin eiköhän naapuri heti ala naputtelee. Hitsi, jos en saa olla edes tietokoneella,( kun täällä ei voi katsoa tv:tä ilman kuulokkeita, kun naapuri alkaa heti itsekin laittamaan kovemmalle ääntä.), niin menee tosissaan hermot. Ääh, kestoärsytys alkaa palata taas.

Ekan kerran elämässä mulla on muurahaisongelma asunnossani. Ja noita muurahaisia kun riittää ihan keittiöön asti, mitä eniten inhoan. Ostin sellaisia muurahaishoukuttimia, mutta katsotaan, toimivatko. Kuvassa on oma versio muurahaishoukuttimesta.

Taustalla painaa myös muut vähän vakamammat asiat, mutta en viitsi niitä tähän kirjoittaa, mutta tekevät olon välillä raskaaksi ja niille ei oikein voi mitään. Sen verran voin sanoa, että elämä ei ole useinkaan tasapuolista.

Tyttärellä oli ollut vaihteeksi hyvä päivä töissä. Hän oli saanut auttaa asiakasta ja saanut asioita selvitettyä sun muuta. Tuollaiset tilanteet varmaan auttavat jaksamaan muuten raskaassa työssä, missä noita palkitsemistilanteita on harvoin.

hyvä jossakin...

Eilisestä ohjelmasta jäi mieleen, että kannattaa tehdä sellaista, missä on hyvä ja mistä pitää. Niin yksinkertaista, mutta ei sittenkään.

Ainoa asia, missä olin joskus tosi hyvä oli tuo yleisurheilu. Ja sitähän ei voi harrastaa keski-ikäisenä ja kroonisesti uupuneena. Mitäköhän sitten teksisi...

No, olenhan mä nopea kirjoittamaan ja onnistuuhan toi sokkona kirjoittaminenkin. Jospa tuosta kyvystä olisi sitten jotakin hyötyä.

Aikoinaan opettelin soittamaan pianoa joskus kymmenen vanhana. Kesäisin sain ottaa tunteja sukulaistädiltä. Ei hänestä rauhallista opettajaa saanut tekemälläkään, mutta opinpahan perusteet ja nuotit.

Luin tässä jostakin tutkimuksesta, missä oli juttua, että soittoharrastus nuorena lisää ns. älykkyyttä. Siitä en tiedä, lisäsikö älykkyyttä, mutta mä aloin kunnolla lukea vasta joskus 13-vuotiaana. Muistan vieläkin, kuinka ahmin kaikki mahdolliset kirjat meidän maalla. Suuresta talosta löytyi huoneita, joissa oli kirjoja kattoon asti.

Ai niin, tuosta soittoharrastuksesta oli siis paljon hyötyä. Aloin ahmia kirjoja (millä tiellä olen vieläkin), mun oli helppo oppia konekirjoittamaan nopeasti ja helposti (tuolloin se oli konekirjoitusta) ja jäipähän vielä kipinä, että josko vielä joskus repäisin ja opettelisin kunnolla soittamaan. Enpä siis taida ihan lahjatonkaan olla.

postipojan erheet ja autonrengas...

Tulin äsken kotiin kävelylenkiltäni. Ja mitä täällä odottikaan. Naapurin posti. Meinasin avata ne ensin, mutta onneksi katsoin nimeä ja eihän siinä mun nimi koreillut. Huh. Missäköhän mun posti sitten luuraa? Ja antaakohan muut yhtä kiltisti postin eteenpäin, jos omaa nimeä ei näy.

Mä olen välillä tarkka omasta ulkonäöstäni. Siis pitää vaatteiden olla sellaiset omanlaiseni ja istuvat ja muutenkin mun pitää olla sellaisessa lihassa, että tunnen kropan omakseni.

Tämä on tietty pikku juttu todellisten ongelmien maailmassa, mutta tällä hetkellä tämä mun hillitön syöminen (alkaa yleensä illalla ja sitten napostelen kaikkea) ja tämä autonrengas mahani ympärillä häiritsee mun esteettistä silmääni ja oloani. Mitenköhän saisi sen verran laihdutettua, että olisi taas ilman tuota rengasta. Hoikkaa musta ei saa tekemälläkään, mutta se autonrengas ei kyllä nostata mun itsetuntoani.

Onneksi sentään possut vähän piristivät oloani, kun heitä eivät muta eivätkä autonrenkaat häiritse.