uusi vuosi 2011

Eikö nyt olekin vuoden tapahtumien yhteenveto. Tulee mieleen se kirja, jonka mummi ja vaari saivat joka joulu. Mitä missä ja milloin.

Tänä vuonna olen kokenut leikkauksen ja kivun.

Tänä vuonna olen itse kuntouttanut kroppaani.

Tänä vuonna olen ollut läheisistäni huolissani.

Tänä vuonna olen kokeillut työssäoloa.

Tänä vuonna olen haaveillut.

Tänä vuonna olen asunut kirjastossa.

Tänä vuonna olen saanut rahallista apua.

Tänä vuonna olen edes hetkellisesti uskonut,

että elämä kantaa.

Ensi vuonna lupaan tehdä jotakin uutta.

Ensi vuonna lupaan kokeilla jotakin, mitä olen luvannut.

uusi bannerikuva... virtaamiskokemus...

Vaikka tässä blogin bannerikuvassa on pientä epäselvyyttä, niin musta se on kuitenkin sellainen jouluinen kuva. Olivat nuo valot puoleen hintaan, niin halusin tunnelmaa kotiin.

Joulu on täynnä muistoja maalaistalosta ja ihmisvilistä. Ehkä joskus osaan tehdä joulun niillä eväillä, mitä mulla on. Nyt vielä kaipaan sellaista ryhmäjoulua ja ryhmähenkeä.

Tosin nyt on eka kerta pitkästä aikaa, kun nautin talvesta. Mulla ei ole niin kylmä, niin voin olla vähän aikaa ulkonakin. Kaunista on nytkin, kun luminen maisema näkyy tästä kirjaston ikkunasta. Täälläkin on pitkästä aikaa rauhallisenpaa, kun ihmiset ovat jouluvalmisteluissa ja mä taas istun kirjojen keskellä.

Luin muuten kirjaa (oli psykan oppikirjassa) virtaamiskokemuksesta. Siinähän kokee hyvänolon tunnetta, kun keskittyy johonkin ja on siinä hyvä. Tekemisen pitää kuulema olla sellaista, minkä osaa hyvin, että siihen voi täysin uppoutua ja unohtaa kaikki muu. Ei saa olla liian helppoa eikä liian vaikeaa.

Mikä kasvi.... jouluvaloni...jouluntoivotukset

Ostin uuden huonekasvin, mutta myyjä ei tiennyt sen nimeä. Joten tuntisiko joku
tämän kasvin?


Tässä on mun jouluvaloni. Ne on luonnossa vielä kivemmannäköiset.

Viime päivinä kivana juttuna se, kun juttelin tässä yhden toisen naapurin kanssa tästä talosta. Tämä naapuri vaikuttaa sellaiselta tavallisen mukavalta ihmiseltä. Hänkin sanoi, että täällä kyllä kuuluu naapurin eläminen, mutta on hän asunut pahemmassakin. Kauhistuttaa ajatellakin, että löytyy vielä paperisempia asuinpaikkoja kuin tämä.

Meinasi unohtua tässä aattelussa, joten nyt toivotan oikein mukavaa joulua ja joulunaikaa ja mukavia naapureita ja rentoa yhdessäoloa!

resepti elämän- ja stressinhallintaan...

Sain joulukortin ja käsikirjoitetun kirjeen eräältä ystävältäni, jonka olen tuntenut varmaan 30 vuotta. Hän asuu kaukana ja ei me niin usein enää nähdäkään, mutta kuulumisia vaihdetaan välillä.

Kirjoitin itsekin siihen vastauksen ja kerroin taas viimeaikaisia kuulumisia. Eipä vaan tässä hirveän positiivisia uutisia voinut kertoa.

On taas mulla kovilla tämä usko parenpaa päivään tai huomiseen, vaikka eihän elämässä kait koko ajan voi vaan ikäviä sattua.

Pitäisi keksiä vaan jostakin stressin hallintakeinot ja miten elää stressaavien ja ahdistavien asioiden keskellä. Useimmille ihmisillehän sattuu välillä ikäviä asioita, mutta jotkut ihmiset kestävät ne toisia paremmin. Mikä lienee resepti tuohon.

Naapurin oikeudet ja oma hiljaisuusvelvollisuus...

On tämä kyllä uskomatonta. Juuri kun sain lämpöä lisää huoneistoon kolmen vuoden kinumisen jälkeen, niin sitten alkaa tämä ihme naputus ja koputus ja varsinkin silloin, kun olen tuolla tietokoneella. Kallis laite tuo tietokone on kotona matolla maata, jos en voi siinä rauhassa työskennellä. Se kun on mulle samalla huvi- että työkone.

Ai että ärsyttää ja ahistaa.

Pitää kerätä voimia, että jotakin tuohon ongelmaan keksii.

Ei mulla ole varaa tuota äänieristystä itse parantaa.

Kaikkea sitä joutuukin kokemaan, kun kaikukammiossa asuu.

Tässä on tekeminen, että saa itsensä rauhoituttea sen verran, että järkevästi tälle alkaa tehdä jotakin. Nyt on ollut sellainen paniikkin päällä että.

Kait tuo tuntuu niin pahalta jo senkin takia, että elän muuten niin hissukseen. Katson tv:tä kuulokkeilla ja muutenkin elän hiljaisesti. En möykkää enkä metelöi enkä naputtele enkä koputtele kenellekään. Ja vielä kun kysyin, että kuuluuko mitään koneen huriaa ja kumpikin naapuri kirkkain silmin väittää, ettei kuulu mitään ja saan olla koneella (ihan kuin heiltä mitään lupaa kysyisin).

Lapsuudessa on jo pitänyt niin hiljakseen elellä ja olenhan mä siihen jo tottunutkin, mutta jotakin rajaa sentää, haloo. Huokaus.

Tähän taloon, kun muutat,

ota huomioon, että hissukseen elät

ja tietokone ei mitään ääntä pitää saa.

Puhe kuuluu ja asiasi talossa tietävät,

vaikka et naapureille ole kertonut.

Naapurit kyllä saa naputella ja koputella

ja tv:eetä huudattaa.

Ota huomioon, että sulla itselle ei ole

mitään oikeuksia.

Asu, jos uskallat.

Värien leikkejä...

Yksi ilta oli taivaalla upeita värejä, joita yritin ikuistaa. Jotakin käsitystä tästä kyllä saa.

Joulun jälkeen alkaakin valo lisääntyä ja sitten on taas kevät. Tosin tänä talvena olen voinut sentään ulkona kävellä, kun ei ole niin kylmä.

Vihdoinkin kuva....

Tein tällaisen kuvamuotoilut perhoskuvasta, jota muistaakseni en ole ennen laittanut tänne.

Olen kotoa taas evakossa, kun halusin rauhassa laittaa tänne kuvan. Voi sitten kestää jonkin aikaa ennen kuin taas voin laittaa lisää kuvia.

On se totta, tuo sanonta, että kotona tulee mökkihöperöksi. On tosiaan välillä lähdettävä jonnekin, että koti tuntuu taas mukavalta.

Kävin muuten passikuvassa ja siitä tuli kyllä sellainen peikkokuva, että en meinannut tuntea itseäni.

Arjen kiemuroita ja evakkoideoita...

Evakossa kotoa taas kerran. Toivottavasti tuolle äänieristysongelmalle löytyy ratkaisu jossakin vaiheessa.Sen takia olen siis evakossa. Kun menen kotona koneelle, niin joku naapureista alkaa kolistella hetimiten ja en pysyt keskittymään siihen, mitä teen.

Kävin eilen tyttärelläni ja tein Wii:llä sellaisen lihaskuntotestin, joka kertoo, minkä ikäinen lihaskunto mulla on. Sain siitä tulokseksi 44 vuotta. Aika hyvä tulos ja olen ylpeä itsestäni. Mullahan on ollut näitä kipuja ja olkapää leikattu ja lihakset kadonneet ja estrogeenivajausta ja muuta kroppakremppaa ja kuitenkin pystyin liikuttamaan käsiä ja osumaan virtuaalipalloon sun muuta. Onneksi en sentään ole ihan romu, vaikka sitä jo ehdin pelätä.

Tämä koulutusasia on vielä vähän auki. Tähän hätään ei ala mitään koulutusta, mihin voisin osallistua.

Olen lukenut tosi paljon mm. erilaisista oppijoista, Firman uudestaan, lääketieteellisiä kirjoja mm. estrogeenistä. Välillä on päiviä, jolloin muistan vaikka mitä ja osaan ja pystyn ja toisinaan mulle tulee hahmotushäiriöitä, eksyn ja en muista. Onneksi muistiakin voi harjoittaa. Ja aivot kuulema oppivat vaikka minkä ikäisenä uusia asioita. Aivot ovat plastisia ja joustavia. Nyt vaan uusia polkuja aivoihin tekemään, heh.