Eilen mietin syntyjä syviä suuttumuksen kannalta. Olen aina ollut vähän hämilläni, että pitääkö suuttua ja jos pitää, niin pitääkö se sitten purkaa jotenkin. Sitähän sanotaan, ettei saisi pitää sisällään suuttumustaan. Ettei sekään ole kropalle hyväksi.
No, kroppani onkin niin täynnä kaikenmaailman kolotuksia ja varsinkin stressikolotuksia. Ihme, ettei ole tullut vatsahaavaa tai muuta mahaongelmaa.
Ai niin, eksyin taas muille maille. Suuttumisestahan mun piti kirjoittaa.
Tuossa lukemassani kirjassa taas oli tutkittu, että vähentääkö suuttumuksen ilmaiseminen vihan tunnetta. Siinä oli sitten puhkuttu ja riehuttu, mutta hetken kuluttua oli jopa vihaisuus lisääntynyt.
Joten eipä taida vihan ilmaiseminen auttaa sen pois saamiseksi.
Enpä vieläkään tiedä, pitääkö mun ilmaista vihaisuuttani vai en.
Rahasta nauttisi enemmän, jos sen kuluttamiseen menisi yhtä pitkä aika kuin sen hankkimiseen. E.W. Howe
Kirjoittaminen on tapa puhua joutumatta keskeytetyksi.
Jules Renhard
Sivustakatsojat näkevät usein enemmän kuin pelurit.
Francis Bacon
Kirjoittaminen on tapa puhua joutumatta keskeytetyksi.
Jules Renhard
Sivustakatsojat näkevät usein enemmän kuin pelurit.
Francis Bacon
torstaina, toukokuuta 20
Siis pitikö vihan tunteita ilmaista...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mulla on sellainen käsitys, että tunteet syntyvät ajatuksistani. Se mitä ajattelen saa minut ja kehoni tuntemaan jollain tavalla. Olen myös sitä mieltä nykyään, että tunteet tulee tunnistaa.
VastaaPoistaJos olen surullinen, niin mitä nopeammin huomaan tunteeni ja annan sen tunteen tulla tunnistetuksi, niin sitä nopeammin pääsen eteenpäin oloon joka on helpompi ja mukavampi.
Jos sinua suututtaa, niin huomatessasi sen ehkä tiedätkin mistä suuttumus johtuu. Sitten oletkin jo hyvällä tiellä eteenpäin.
Itse en enää jaa ikäviä tunteitani kuin todella läheisten kanssa. Ja toivottavasti vain rakentavasti ;-) Tämä sen vuoksi, että joskus ennen työssäni ihmiset kävivät kaatamassa niskaani pahoinvointinsa, eikä se tehnyt minulle hyvää. Päätin siis etten tartuta turhaan ikäviä tunteita niille, joille ne eivät kuulu.
Birgitta, kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaKirjoitin jo jotakin, mutta hävisivät tässä matkalla.
Mä olen ollut liian kiltti ja aina mun suuttumusta ei ole edes huomattu ja sitä puolta mun on vieläkin vaikea ilmaista.
Pitäisi siis oikeassa tilanteessa näyttää oikeat tunteet. Joskus vaan jähmetyn ja jälkeenpäin tulen vihaiseksi, kun olen ollu liian neutraali.
Eli muut tunteeni kyllä kait tunnistan, mutta tuo viha on ollut vaikea alue. Ja siitä saa lukea niin ristiriitaista tietoa, mikä olisi sitten hyväksi.