Taas aika kului niin nopeasti, etten huomannutkaan. Vappu meni onneksi ja en viettänyt sitä mitenkään erikoisemmin, mutta vappu ei sentään aiheuta ahdistusta kuten esim joulu.
On kyllä vaikea keskittyä elämään tätä hetkeä. Helposti antaa huolille vallan ja varsinkin mahanpohjassa sen tunnen. Sinne mun huoli menee, mahanpohjaan. Silloin kun on vähemmän huolia, niin mahani voi paremmin. Nykyään yhä voimakkaanmmin kroppani kertovat mulle, milloin joku huoli vaivaa. Ja noita rahahuolia kun ei ratkaista edes niin nopeasti, sillä millä sitä maksaa, jos ei ole rahaa. Joten tämä velkakorttitalo pysyy vielä jotekin pystyssä, mutta kyllä se taustalla tietty vaivaa.
Kyselin tuossa, kuinka moni haluaisi elää jonkun toisen elämää. En itse ehkä kokonaan haluaisi jonkun toisen kenkiin, mutta joskus olisi kiva edes käydä kääntymässä ja nähdä, millaista toisen elämä on. Ehkä omakin elämä tuntuisi sitten toisenlaiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti