Sattuipa käymään niin, että en muista toisen, varakoneen salasanaa. Se kone on muksulleni, mutta hän ei ottanut sitä mukaan, kun pieneen yksiöön ei mahdu pöytäkonetta. Nyt mulla olisi toinenkin kone, kun tämä pääkone puhisee ja pihisee enkä tiedä, josko lakkaa toimimasta. Sitä toista konetta ei vaan saa auki ilman salasanaa. No, voihan nenä.Tänään kanssa katsoin ohimennen työpaikkoja ja löysin sitten yhden. Sain päähäni soittaa sinne ja sain pomosta mukavan ja asiallisen kuvan. Ja lupasin lähettää hakemukseni puhelun jälkeen. No, kun hän näkee mun työhistorian, niin ehkei sitten ole kiinnostunut, vaikka mistä sitä ikinä tietää.
Tässä työttömänä ollessa pitäisi jotenkin pitää toivoa yllä ja uskoa, että työpaikka voi vielä löytyä. Välillä uskon ja välillä taas en, varsinkin kun nyt on muutenkin kova työttömyys.
Pitäisi keksiä sellainen rutiini ja päiväjärjestys, että töihin palaaminen olisi helppoa. Ettei totu liikaa tekemään oman tahdon mukaan, kun se ei sitten työelämässä ole mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti