Tämä kone vähän hidastelee, kun lämpenee. No, sitten pitää taas pitää taukoa ja en aina muista tulla tänne kirjoittamaan. Eilenkin olin kirjaston koneella vähän aikaa. Tämän koneen tilasta kun en ole varma. Toimii jonkin aikaa, mutta pelkään tämän hajoavan milloin tahansa.Ja kuinkahan monta kertaa olen täälläkin ollut ja aikonut kirjoittaa. Aina on tullut jokin keskeytys.
Kävin jälkitarkastuksessa tämän olkapään takia. On nuo kirurgit kyllä erikoita sakkia. Hänestä ei kannata mennä yleiseen fysioterapiaan. Että voin jatkaa omalla tyylilläni. No, voinhan mä jatkaa, mutta en ole varma, teenkö oikein. Ja lavan asento on tosi tärkeä hallita ja en itse näe, teenko ihan oikein. Kolmisen kuukautta on mennyt tässä ja kait tämä parenpaan on menossa. Kun vaan muistaa, ettei rehki liikaa ja tekee kuitenkin noita liikkeitä. Motivaatio on välillä hukassa, mutta yritän. Luin jostakin, että osa ihmisistä jättää nämä liikeharjoitteet kesken, kun on liian kivuliasta.
Asiasta tuhanteen pitäisi varmaan alkaa pitää kirjaa kaikista kielteisistä itseäni vähättelevistä ajatuksista, jotka vilahtelevat päivittäin aivoissani. Ja sitten väittää niitä vastaan perustellen ja todisteita etsien. Nyt olen päässyt siihen asti, että tunnistan välillä uskon puutteen itseeni.
Edit: oikeastaan välillä yritän olla ajattelematta. Joskus vaan huomaan palaavani vanhaan ja vähätteleväni itseäni. On vaikea antaa itselleen tunnustusta edes niistä asioista, joita oikeasti tietää osaavansa. Tosin huomaan itsessäni edes joskus pilkahduksen toivosta. Se on edistystä, se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti